Tyhjä huone

Kaiken olen valmistellut. Olen odottanut . Tänään siivosin kodin.

Kaupasta olen ostanut kaiken, minkä aina ennenkin. Ja hieman enemmän. Kaiken varalta. Että olisi hyvä olla. Ettei ainakaan olisi nälkä.

Koti on nyt kaunis. Kynttilät palavat. Niitäkin olen säästänyt h- hetkeä varten.

Sinua 

Kun sinä tulisit. Olisit kuin aina ennen. Silloin, kun kaikki oli toisin.

Kun ei tarvinnut surra, jos et tulekaan.

Kun sinulla oli koti meidän luonamme. 

Kun olimme samaa perhettä.

Silloin, kun kaikki oli itsestäänselvää.

Sinua kaipaan.

Kaipaan sitä tavallista. Sitä että olisit.

Yritän ravistella itseäni ja pyyhkiä poskilleni valuneita kyyneleitä.

Koetan äitinä yrittää ymmärtää.

Mutta se on vaikeaa. Ei se sinun ymmärtämisesi, vaan nämä omat tunteet.

Kun on se tyhjä huone...

Ei mennytkään niin

Ei se mennyt niin
Ei mennyt
Miten olisi pitänyt mennä

En tiedä kuinka
Mutta sen tiedän
Sattuu

Useimmiten
Siitä yrittää rimpuilla irti
Päättää päästää irti

Niin se vaan on
En pysty muuhun kuin olemaan
Hyväksymään
Vaikkei mennytkään niin

Siis miten niin?

No niin
Näinhän sen juuri pitääkin mennä
Timantit ovat ikuisia
Ne ovat hioutuneet
Vaikka sattuu

Miten joulu paketoidaan?

Arkihuolesi kaikki heitä!
... Armas joulu jo kutsuu meitä..
Siintää Onnelan kaukomaat..

Hyvänen aika
Huolesi kaikki heitä, on helpommin sanottu kuin tehty.

Kuinka joulu paketoidaan niin onnistuneesti, että on tehdessä ja saadessa sekä myös joulua avatessa huoleton?

Että on sileetä ja kimallusta?
Että sitä kultaa, mirhaa ja suitsukkeita täynnä koko koti?

Etteivät syvät huokaukset hönkisi ilmoille?
Ettei tuskissaan kiukuttelisi?

Toinen laulu toivoo joulua joka päivä.
Minä sitä niin toivoisin. Sitähän sen pitäisi olla.
Rauhaa, lepoa, rakkautta, luottamusta huomiseen.

Ei turhaa tappelua olemattomista.
Keskinäistä kunnioittamista ja huomioimista.
Helliä kosketuksia.
Aitoja kysymyksiä
Rehellisiä kauniisti paketoituja vastauksia.

Tyytyväisyyttä tähän hetkeen.

Vaikken osaakaan paketoida.
Edes jouluani.

Mieluummin valitsisin rauhaa ja lepoa arkeeni.
Ja sitä terveyttä, minkä arvon luulen tuntevani sen haurauden joka päivä elävänä,
että jos sallinet sinä liikkuvainen: muista siitä kiittää. Se ei ole itsestäänselvyys.

Haparoiden mietin kuinka jouluni kauniiksi saisin.
Kuinka kauniin lahjan sinulle antaisin.

Itsenäisyys

Itsenäisyyspäivä lähestyy.

Suomi on itsenäinen.

Minäkin tahdon olla.

Itsenäinen 

En kynnysmatto 

Haluan puolustaa omia rajojani 

Miehet kaatuivat rintamalla taistellessaan 

Minäkin olin vähällä vajota

Sirpaleita on

Mutta ne saadaan pois 

Aikanaan 

Kuten sotiemme veteraanit

Niin minäkin

Olen arvostukseni ihmisenä ansainnut 

Puolustanut elämää 

Vielä elossa

Voittaja 

Arvet kenties ovat matkaseurani 

Mutta aika hoitaa 

Rakkaus

Anteeksianto 

Luottamus

2€ juusto

Elämän kaikki syvimmät tarpeet eivät ole tähän mennessä täyttyneet.

Vajaat varjot ovat viileitä heijastuksiaan 

Teennäisesti tarjoilleet

Pikaruokaa autoon

Painat nappulasta

Ikkuna auki 

Lähimaksu

Lätty käteen

Sotket itsesi

Nälkä otti askeleen taakse

Hetkeksi

Ne eivät ruoki

Ravitse

Usein koen puutetta

Kenties jostain vitamiinista

Jostain millä elämännälkääni täyttäisin 

Ihmisyys ja sen kohtaaminen olisi mannaa ja hunajaa

Vain haaveena

Kauppalista

Mitä tänään syötäisiin?

Mitä olet tänään miettinyt?

Kunpa se olisi niin yksinkertaista!

Laittaisin ylös hyvään ja loogiseen järjestykseen kaiken sen, mitä mieli tuottaa.

Menisin kauppaan ja ottaisin kärryn mukaani ja keräisin listalla olevat tuotteet .

Saapuisin kassalle ja jälleeen hyvässä järjestyksessä hihnalle, maksu, pakkaaminen ja kotiin.

Kotona välittömästi oikeille paikoille ja sitten kun on aika käyttää ruoka-aine, ottaisin siististä kaapista ja varmistaisin monipuolisen ja ravitsevan aterian.

Valitettavasti en aina muista laittaa ylös, kun tuote on loppunut.

Joskus valitsen kaupassa jonkun muun vaihtoehdon kuin mitä olin ensin suunnitellut.

Toisinaan - usein - ostan kerralla enemmän, ettei tarvitse käydä kovin usein ostoksilla.

Mutta ei ajatukset toimi näin, tunteista puhumattakaan.

Voisin raa`asti väittää, että täysin päinvastoin.

Mutta kauppa on onneksi lähellä. Sisimmässäni.

Ei ole pitkä matka. 

Mutta on pitkä matka, jos ei tiedä reittiä.

Saattaa eksyä.

Kauppa voi olla kiinni.

Onneksi me jokainen kuitenkin olemme tulleet jotenkin ravituiksi.

Itsestämme on kiinni, miten :)

Vastakkain

Kirjoitukseni 2015


Nyt taitaa tulla elämäni 1. ajatuspäivitys...
Olen miettinyt seuraavaa:
Jotta voit innostua, on sinun ensin koettava kyllästymistä.
Jotta voit kokea olevasi rikas, olet joutunut elämään niukkuudessa.
Jotta voit juoda lasista raikasta vettä, on lasin ensin oltava puhdas ja tyhjä.
Jotta voit tuntea suihkunraikkauden, olet sitä ennen ollut hikinen ja likainen.
Jotta voit nauttia auringosta, olet sitä ennen jossain vaiheessa ollut pimeydessä.
Jotta voit kokea rakkauden, olet ollut yksin sisäisesti.
Jotta voit kokea olevasi onnellinen, on ollut oltava surullinen.
Jotta tiedät, mistä kannattaa pitää kiinni, olet joutunut päästämään irti.
Elämä ei ole vain hyviä asioita. On koettava vastakohdat eli juuri ne vaikeat asiat, ennenkuin ihminen ymmärtää ja kykenee kokemaan hyvyyttä, iloa ja onnea siitä, mitä juuri nyt on.
Jos tässä hetkessä koet, että asiat ovat ei-toivotulla mallilla, niin jos olet kokenut ja elänyt elämää, tiedät että parempaa on tulossa.

Jotta olet isä, sinulla täytyy olla lapsia. <3

Mutta silti riitän

Ellen olisi minä

Kuka muu voisin olla?

Jos mielikuvittelisin olevani toisessa hetkessä 

Luulisin eläväni jotain toista elämää

Haaveilisin olevani menestynyt

Kaiken suosiossa 

Voittanut jokaisen arpajaisen

Ulkoisesti ja sisäisesti hyvinvoiva

Terve!

Mikä minä olisin?

Olisin kuoret siitä ihmisestä joka tuntee

Olisin kenties itseriittoinen 

Minua ei kiinnostaisi nähdä sinun silmiesi taakse

Ei sinun sydämeesi

Ei olisi väliä onko takykardia tai sydäninfarkti 

En kuulisi äänetöntä ääntäsi

Ohittaisin sinut kuulokkeet korvillani

Mielessäni ainoastaan oma onnistumiseni

Mielummin olen minä

Näin

Vajaa

Mutta silti riittävä ❤️

Blindmind .. sorry my English

Blind mind
It is like a kind of child

Moving all the time
Changeing directions
Novobody knows where is the end

The rules in every single waves
Can be differents
Seems there is no sence

Who knows is there any worth left
Who tells what is the right way
Inside the blind mind?

If i can only one tip to give
It is please lay down on your blind mind

Let it be your leader
Maybe master
Kind of teacher

The future will tell to you
How did it go
Never know

Oi!!!

Ilon pieniä pisaroita
Toivoisin satavan taivaalta!

Synkkä on nyt taivas
Pilvet peittävät maiseman
Mistä minä sen voiman saan
Aamuun tulevaan?

Oi Isäni suuri ja tietävä
Auttaisitko mua pientä ja
Eksynyttä?

En mä muuta pyydä
Ilon pienen pisaran

Toivoisin niin riittävän

Watch out

Se on tuttu kohta vesistössä, johon sukellat. Monta upeaa, virkistävää ja raikastavaa kokemusta menneisyydessä.

Tiedät, että on myös vaaranpaikkoja, mutta ei ole ensimmäinen kertasi, kun uit siinä.

Tiedät juurikin kaikki kivet pohjassa, mudan johon jalka imaistaan niin voimakkaasti, että olet elämäsi aikana ollut peloissasi.

Aikaa on hieman kulunut viimeisimmästä varsinaisesta antautumisesta niinsanotun virran vietäväksi. Syksyn saapuminen on tehnyt myös tehtävänsä, koska seuraavan sukelluksesi aikana, juuri kun valmistaudut hyppäämään veteen, täriset valmiiksi.

Koko olemuksesi on varautunut kylmään. Luvanneet säätohtorit mitä lie.

Sinulla on vilu 

Se on totuus

Mutta tahdot uskaltaa

Tahdot itsesi vuoksi

Ja sen totutun paikan vuoksi

Tahtoisit onnistua

Sen eletyn vuoksi

Toivot siellä muutaman pohjakiven siirtyneen 

Pois vanhalta paikalta sivuun, ettet satuttaisi

Mutta. Sua pelottaa

Ahdistaa

Ajoittain

Yrität olla rohkea

Tsemppaat itseäsi

Mä pystyn

Mutta sen pohjan kiviin et ole voinut vaikuttaa

Niiden siirron oli joku delegoinut henkilölle, joka kanssasi yhdessä omistaa rannan.

Et voi muuta
Sinun on sukellettava

Itsesi vuoksi

Koska et saa rauhaa ennenkuin olet kokeillut miltä sukeltaminen nyt tuntuu 

Mutta älä huoli

Ole varuillasi

Olet päästänyt mielesi vapauteen

Varmuuden vuoksi nenästä kiinni

Silmät tiukasti suljettuina

Nyt mennään

Kävi miten kävi

Pusikossa

Toista? Päivää pusikossa. Oon aatellut, ettei pöllömpi paikka. Saa olla omiensa seurassa.

Kavereiden ekosysteemi tosin menee nyt sekaisin, kun koteja kaatuu. 

Sellaistakin sattuu. 

Sitäkin, että ihmisenkin ekosysteemit menee uusiin puihin.

Siksi näen parhaaksi olla hiljaisuudessa.

Miettiä tuota lahoa koloa, jonka  jollain konstilla toivoisin eheytyvän.

Sitä on niin vuosia nakerrettu ja lahotettu, mutta minkäs oot voinut, kun oot paikalles sattunut kasvamaan. Siihen ovat juuret levittäytyneet . 

Siihen ne pirulaiset ovat iskeneet. 

Lahottaneet millä milloinkin.

Sellainen laho on hyödytön.

Hädin tuskin viittii nähdä vaivaa pilkkoa ja yrittää sytykkeeksi.

Laiska jättää paikalleen.

Odottamaan kovia tuulia, jotka tuon heikon lopulta nujertavat.

Syysmyrskyjä odotellessa kuitenkin toivoisin jonkun näkevän, rakastavan sisältä niin haurasta, näkevän välittävän ihmisen läpi.

Että ottaisi ytimen syliinsä.

Että pitäisi niin kauan kunnes kyyneleet loppuvat.

Mutta ottaisi toisenakin päivänä lähelleen 

Että rohkaisisi 

Että kuuntelisi 

Että ymmärtäisi

Uskallanko pyytää;?

Rakastaisi 

Myrskyissä koeteltua, sisältä lahoa 

Niin rikki ettei uskalla tulla nähdyksi 

Kuin olisin itse aiheuttanut 

Häpeä 

Epäonnistuminen 

Luulisi että noinkin vahva puu olisi terve.

Mutta ei. Ulkonäkö pettää, jos katsot kaukaa.

Jos rohkenet lähestyä

Näet syvän surun 

Hiljaisuuden

Yksinäisyyden 

Säätöä 💪

Kohokohtia

Tähän saakka loistokas päivä 

Parhaassa seurassa❤️❤️

Glamouri johtunnee siitä, että tarjoilin itselleni viivästyneen mutta runsaan aamupalan, johon sisältyi kaksi paahdettua leipää, juustoa, kurkkuviipaleita ja tomaatti keskeltä raa’asti halkaistuna. Nämä rehut pyörivät tarjottimella taiteellisesti vapaina, kuten leivätkin.

 Kohokohta oli juuri loppuhuipentuma, jossa itsensä paras ystävä rojahti mieluisalle vuoteelleen.

Mittasuhteet olivat tällä kertaa kadoksissa.

Sisäänrakennettu metrinmitta oli pois päältä.

Vatupassi tuntuu toimivan.

Hän heittäytyi rennosti vuoteelleen iskien päänsä sängynpäädyn betoniseinään.

Löytääkö hän tähtihetkien hyvänmielenpäivän syylliseksi nimitettävän tätä betoniseinää?

Vai onko feels good- tilaan syy se, että kokee olevansa oikeastaan lottovoittaja ilman kulutusjuhlaa, kun on uskaltanut opetella vain olemaan ?

Kun saa olla

Tähtihetkissä

Myy miettii

Vähän mietityttää, kuinka kaikki oikein on tapahtunut, miksi on tapahtunut ja kuinka tästä eteenpäin?
Vaikka ikää on tullut, kokee olevansa niin raakile kuin vain ikinä.
Vai onko niin, että tieto lisää tuskaa?

Mitä vanhemmaksi tulet, sen enemmän tietoisuutesi kasvaa sen suhteen, ettet ole valmis. Et ole osannut ennakoida elämää, et tietää, kuinka, miten, missä ja milloin mitäkin tapahtuu?
Olet mukana, eikä lupaa ole kukaan kysynyt.

Onneksi on niitäkin hetkiä, jolloin tuntee olevansa onnellinen.
Kenties noista hetkistä on oppinut nauttimaan satasella, että jaksaa seuraavan haasteen yli. Ei välttämättä ensimmäisenä maalissa, kenties viimeisenä, mutta maali on maali. Perillä kuitenkin.
Sitten hetken levon jälkeen taas jaksaa, vai jaksaako?

Päiväkirjaan nämä mietteet kenties kuuluisivat, mutta haluan silti tällä tavalla ilmaista itseäni. Omiani ovat ajatukset, joten ei mielestäni ole haittaa, vaikka pohdiskelen täällä levykutosella.

En ole koskaan kokenut kuuluvani oikein mihinkään, joten minua ei voida lokeroida.

Nämäkin ajatukset ovat omia, päästäni tulevia. En tutki näitä kirjoittaakseni mitään tutkimustuloksia. Luen niitä omaksi ilokseni ja juurikin aiheista, jotka minua kiinnostavat. Mutta ne eivät tule tänne teille luettavaksi, koska en halua apinoida ketään.

Jatkaakseni aiheesta, josta hieman rönsyilin, niin olisi lohdullista saada vaikka henkilökohtaista palautetta sillä systeemillä, ettei muut niitä näe.

Kysymykseni on
Koetko olevasi hämilläsi elämäsi suhteen?

Shut down!!

Shut down!!

Lopeta
Lopeta ihan kaikki
Älä edes yritä

Deletoi facebook
Incoraa watsup
Hävitä mese!
Unohda insta

Mutta ekaks hävitä känny
Ootko tästä hyötyny?
Oikeesti
Onko tää iloa tuonut

Pelkkiä juttuja muiden elämästä
Onko niin, että oma jääkin elämättä

Niin vaan kiinnostaa
Mitä täällä tapahtuu
Elää omassa kuplassa
Illuusiossa

Milloin oot nähnyt sulle tärkeän
Oikeessa elämässä ?

Milloin katsonut todellisiin kasvoihin
Paljastettuihin
Joita ei oo muokattu
Ei edes meikattu

Onko ne koskettaneet sun sydäntäs
Vieneet  sun mietteitäs
Varastaneet korvaamatonta aikaasi
Joka on just sulle kultaakin kalliimpi

Shut down!!
But open your mind!!

Kuule: ei oo parempaa kuin
Oikeesti
Olla elossa 

Vieteri loppu



Muistan kun, kylällä, jossa asuin, oli muutama tyttö ja muutama poika.

Leikit olivat arkisia ja aika mukaviakin.
Mulla ei varsinaista sydänystävää ollut. Yksi meistä on menehtynyt pitkän ja kivuliaan selkäydinsyövän voittoon.
Taistelijasielu hän oli.

Kävin hänen luonaan ne vuodet, kun kamppailua käytiin. Ja viime metreillä myös.
Rukoukseni on saada nähdä  hänet.

Minut määrättiin leikissä kaappikelloksi.
Nyt ymmärrän että kiusaa se on ollut.
Minä kiltti.
Kun edes joku rooli.
Heiluttaa kättä.

En tajunnut
En silloin
Nykyään vasta seuraavana päivänä.

Mutta opin
Harjoitus tekee taitavaksi.
Oikein odotan hetkeä kun huomaan kuinka tottuneesti ”hyvää tarkoittaen??” aikuista naista yritetään ohjeistaa.

Tiedoksi että minä ohjeistan itse itseni
Ellen osaa, selvitän itse ja juttelen ihmisille, jotka eivät lyötyä lyö.
Mun kellosta on nääs loppunut veto.

Se ei kulje enää toisten halujen, häpeän, määräämiseen tottumisen mukaan.

Jos haluaa minusta itselleen kuuntelijan, sen saa.
Määräämään mua ei aleta.
Kelloja saa niitä myyvistä liikkeistä.

Minun elämäni ei ole myynnissä
Se on koettavissa yhdessä

Olen iloinen tästä kirjoituksesta.
Vaikka olen avoin, en ole tyhmä

Eläkkeellä on aikaa kyntää syvältä

Ilmaiseksi

Ilmaiseksi 

Täältä saa ämpäreitä!

Ilmaisia

Mitä välii vaikka olis kolhiintuneita

Jos kerta ilman saa

Antamatta korvausta 

Yks ehto vaan on

Ettet sä välitä kolhuista 

Sulle kelpaa epäkurantti

Katos kun siitäkin löytyy pieni timantti 

Ei se hajalla oo

Vaikka vähän vuotaa 

Älä laita ämpäriin sitten vettä

Ettei sun tartte ämpäriin pettyä

Keksi sille uusi tarkoitus 

Anna ämpärille merkitys 

Se voi olla koriste 

Mutta mieluummin mä laittaisin sen käyttöön 

Sellaiseen jossa ämpäristä on hyötyä 

Älä anna sen pölyttyä

Niin se vaan on 

Hylätylläkin on käyttötarkoitus 

Impulssit

Impulssit

Mä en käsitä kuinka voi ihminen olla erikoinen?

Kuinka mut on oikeen rakennettu ja sisään on asennettu

Kaikenlaista kamaa, mutta ei ymmärtääkseni mitään turhaa

Kuitenkaan

Tuntuu että jos vaan uskaltaa kiivetä portaita ullakolle

Mennä kaapeille ja laatikoille, jotka siellä turhina ovat pyörineet

Astua vahingossa peilin päälle ja sitten  toivoa parasta, ettei vaan kukaan nää nyt, tätä mun haavaa jalassa.

Meinaan senkin piilotella, etteivät ne taas ala voivotella 

Miten sulla on kolhuja vartalossas, etkö voisi vähän katsoa

Mihin jalallas astut. Kohta sun jalkaskin on tulehtunut, mutta et oo kyllä yhtään valitellut.

Joo, en mä osaa valittaa, koska se ei oo ikinä ollut mun tapana.

Mä tykkään kirjoittaa, laulaa, tuottaa mun ekoilutaidetta, tanssia musiikin mukana ja kokea olevani elossa.

Mua vähän pelottaa, niinku laulaa Keko Salata, koska en tiedä mitä näistä ullakollani lojuneista laatikoista vielä löytyykään.

Tiedän että niissä on paljon arvokasta, rikkinäistä mutta ikuista.

Mun elämästäni on löytymässä paljon impulsseja

Jotka on iloisia.

Niistä säkin saat hyvää oloa ja toivoa

Kun mä  kerta pystyn kiipeemään mun ullakolle

Ei sun kannatakaan alkaa mua estellä.

Anna mun kiivetä

Anna mun tutkia

Ei tää oo yhtään haitallista

Kyllä mä lupaan sulle kertoa mun tuntoja

Tulkoot ne vaikka näin impulsseina

Ei oo väliä vaikka et jaksaisi aina lukea jokaista lausetta

Koska mulle on tärkeintä että voin ilmaista 

Itseäni

Hiljaisuudessa

Yksinäisyydessä

Impulsseissa

Mitäs jos

Mitäs jos

Pestäis ikkunat 

Oikeen kunnolla 

Ei mitään huijausta vaan jokainen lehti tunnolla

Vaihdettais uudet verhot 

Ei välttämättä uudet uudet 

Mutta puhtaat ja raikkaat 

Mielellään valkeammat

Valoisat 

Silitetyt

Mulle ei kelpaa ryttyiset

Kun mä jotain teen

Teen sen kunnolla

Koska mun omalla tunnolla 

Ei feikata 

Mitä sitä itseensä kiusaa

Sillä tekisin itselleni hallaa 

Sama se on elämässä 

Jos sä alat siivoon 

Siivoo kunnolla 

Älä luovuta 

Ennenkuin oot voittaja maalissa

Kerro se sun kilpailijoilles

Ettet oo leikkimäs

Vaan niin tosissas

Ettei ne uskokaa 

Mutta tulevat näkemää

Ei pelleilyt auta 

Eikä taivu rauta

Ennenkuin sekin kuumennetaan 

Tulessa taivutetaan 

Mitä siitäkin tulis 

Jos vaan uhois

Joka mäessä

Olis viimesenä

Mä meinaan reenaa

Vaikka pyöräillä 

Että säkin ymmärrät 

Mitäs jos 

Olisit säki tosissas

Elossa 

Onnellisena 

Muistutus

Soita silloin, kun sulla on kenttää
Kerro silloin, kun hän kuulee
Rakasta, vaikka olisi vaikeaa
Ymmärrä, kun hän ei
Kaipaa silloin, kun olet yksin
Vaikka hän on mennyt edeltä jatka eteenpäin
Ole onnellinen
Tiedäthän että toisena päivänä
Kohtaatte ylhäällä

Kunsootsä

Kun soot vaa sä
Nii sun elämä
Muuttuu kuulemma
Nii moon kokenu
Ku oon kokeellu

Jonset soo sä
Nii soot mä
Enkä mä kuiteskaa voi olla sä
Koska mä en haluu olla ku ainoastaa mä
Mutta ku mä oon mä

Niin sillon -jos sä olisit mä- säki jäisit suustas kiinni
Sä vahingossa innostuisit
Unohtasit että käyttäytyisit niinku ihimiset
Sä tirauttaisit kyyneleen jos susta siltä tuntuis.

Suaki kiinnostais justii se ihiminen. Ei ny niinkää mitä se on syöny
Mutta sen sisin. Kirurgit tutkikoot ja kaivelkoot muuten.
 Sä vaan keskittyisit siihe ihimisee.

Ku sä vaa haluat hyvää
Kun sä olisit ajatellu nii että turhaa olisit kaiken läpi kulkenut, ellet voisi jakaa siitä hyvää toisen ihimise elämään

Mutta jos sä kuiteski mieluummin oot sä
Niin antaisitko mun olla mä?

Silloin

Joskus elämässä tulee outoja aikoja.
Voisi kuvailla myös niin, että ei etukäteen koskaan eikä ikinä olisi ajatellut olevansa jossain erikoisessa tilanteessa.

Olet ajatustesi kanssa.
Olet jossain mielessä tottunutkin olemaan itsesi seuraneitinä 😊

Ihmiset, jotka ovat ympärilläsi, eivät sitä kuitenkaan ole.
Kaikki ovat etääntyneet.

Tahtovat pitää hajurakoa.
Pelkäävät saavansa tartunnan.

Minä olen tarttumaton!
Olen harjoitellut sitä koko ikäni!
Vaikka kuvittelet, että jään kiinni kuin takiainen, petyt minuun.

Koska olen aina ollut itsenäinen.
En jaksa kovin pitkään. Enkä halua olla liian tuttu.

Mitä ihmiset pelkäävät?
Älä nyt mieti muiden murheita.
Keskity omiin asioihisi.

Ne omat asiat eivät muutu keskittymällä .
Minä luulen, että ne muuttuvat ajan ja elämän mukana.

Onko väärin kysyä, mitä sinulle kuuluu?
Voinko jotenkin auttaa ?

Silloin
Silloin kokisin olevani.
Olevani ihminen
En enää niin ulkopuolinen.

Tässä kohtaa hän jälleen hymähtää itselleen ja suo herkän hymyn,
 jota eivät tietenkään muut näe.
Koska hän on yksin.

Jälleen aika tikittää taustalla turvallista rytmiä.
Se tikittää aikaa käydä levolle.

Helle on onneksi hieman helpottanut.
Hän loikoilee sängyllä ja avonaisesta ikkunasta tulvii henkäyksittäin ihanan sopiva raikas tuulenvire.

Juuri nyt ei sitä näy, mutta hän tietää, että taivas valvoo.
Yöllä kuu
Päivällä aurinko

Ne, jotka pyörivät minun ympärilläni
Joista niistäkään en saa kiinni 😊

Itkisinkö onnesta, jos tuntisin mut kunnolla?

                 Itkisinkö onnesta, jos tuntisin mut kunnolla?

Tämä ajatusten ilmaisun aloitus on aika hurja kenties joidenkin mielestä.

Mä satun tykkäämään biisistäkin, jossa on hieman eri tekijät ja teonsanat, mutta sekin on rehellistä, kuten mulla myös on tapana kirjoittaa.

Mulle on menettänyt merkityksen itseäni kohtaan alentava ja heikkoutta aiheuttava mieliksi eläminen tai siihen pyrkiminen ihan vaan siksi, että ajattelen mielummin muiden tunteita ja tarpeita kuin sitä itseäni.

Siinä tekee huomaamattaan karhunpalveluksen tyypille, joka on mun hoitooni uskottu. Niille muillekin on uskottu joku muu kuin minä, vaikka mä kuinka yritinkin auttaa.

Yritän nyt kirjoittaa lyhyesti:

Kyllä

Kyllä

Kyllä

Kyllä itkisin onnesta, jos tuntisin mut kunnolla!

Se on aika onnellinen olotila , koska kun tulen tuntemaan itseni kunnolla, se tarkoittaa mulle sitä, että olen käynyt reippaan liikuntahetken, jossa on ollut onnistumisia ja myös epä.

Mutta ne kaikki ovat opettaneet minua tuntemaan.

Itseni

Hyväksymään tai jos ei kokonaan, niin ainakin tiedostamaan realiteetit.

Käsittämään, etten voi pelastaa maailmaa, en edes yhtä huushollia jatkuvalla siivoamisella.  Sinne nyt vaan ilmestyy sotkua and that’s it.

Antamaan periksi siinäkin jutussa että saan uuden leiman otsaani, kun en enää laita ruokaa tyhjille, vääränvärisiksi maalatuille seinille.

Luetaan seuraavasti :

Ruokailijat puuttuvat silloin, kun heidän oletettaisiin olevan paikalla.

Ruokailijat olisivat juurikin silloin nauttineet mieluummin jotain toista annosta.

Tuo nyt oli turhanpäiväistä höpinää, mutta kyllä olen onnellinen sinä päivänä, jolloin tunnen itseni paremmin kuin nyt.

Myös rakastamani ihmiset ovat huomattavasti onnellisempia.

Kuvittelisin ja väittäisin , että olen silloin tasapainoisempi ja huokuisin ihanaa vetovoimaista  tuoksua ja lämpöä, jonka seurassa mielellään viihtyy ja hymyilee. Myös itselleen.

Pari kyyneltä poskille vierien

Onnesta

                       

Viimeistä päivää

   

Oon viime päivinä mietiskellyt todella paljon  elämää. Elämän merkitystä, tunteita, jotka juoksevat vuoristorataa, muiden ihmisten kohtaloita ja tarinoita. Mutta tässä vaiheessa omaa elinkaartani olen alkanut kriittisesti miettiä myös omaa tarkoitustani. Olen hieman mietiskellyt sellaiseen suuntaan, että onkohan se vielä mahdollista

vai myöhäistä

tunnustaa olevansa Vuokko?

Kokeilla olla näin kuin olen

Myöntää itselleni, ettei Vuokosta tullutkaan sitä kotitalousopettajaa, eikä psykologia, joksi hän olisi toivonut.  Laskea nokkansa kohti uusia pettymyksiä, kun sanoivat eräästä opiskelupaikastakin, ettei eläkeläinen voi opiskella kuin kansalaisopistossa..

Viimeistä päivää

Mistä sen tietää, milloin on se päivä?

Toinen voi aavistaa sen. Kehossa tapahtuu kuolettavia asioita, joille eivät ihmiset eikä teknologia voi enää yhtään mitään. Niin voi käydä nuorelle ihmiselle.

Niin saattaa käydä myös minun ikäiselleni.

Mutta myös minua vanhemmallekin. Silloin siihen voi varautua. Huono ilmaisu, varautua. Aina viimeinen päivä on viimeinen. Se ei tunnu hyvältä.

Viimeinen päivä 

Se saattaa tulla yllätyksenä.

Yksi räpäys ja häntä ei enää ole.

Se on niille, jotka tänne jäävät, kaikkein raskain rasti.

Maanpäällistä helvettiä, jotka kenties tuossa rytäkässä ovat jääneet kitumaan. Taistelevat oikeuksistaan ihmispoloisina, elämä palasiksi menneenä. Terapiasta toiseen.

Viimeinen päivä

Voisin  ilmaista tässä kohtaa kohokohtana, että ihmiselle, joka on saanut Luojalta lahjana terveyttä, onnea, rakkautta ja uskon Jumalaansa, on viimeinen päivä kuin häät!  Hän on odottanut pääsevänsä kotiin. Kaiken kokeneena  mutta tyytyväisenä siihen, että on saanut elää.

Eräälle upealle kohta satavuotiaalle rouvalle sanoin, kun hän jutteli toivovansa kotiinpääsyä, että "Teillä taitaa olla tehtävää vielä jäljellä. Te kykenette rukoilemaan meidän puolesta" , jotka kipuilemme täällä matkallamme kohti tuota viimeistä päiväämme, jota emme kenties tiedä, mutta joskus välähtää huokaus, että ottaisipa Isä minut jo kotiin.

Tuli viimeinen päiväni koska tullee,

mutta sydämestäni pyydän, että minä saisin jättää jälkeni sinun sydämeesi.

Mitään en mukaani ole ottamassa.

Rukoukseni on, että jättäisin sinulle jotain sydämeesi.

Kuten mummoni on jättänyt minun sydämeeni jotain, joka on ollut siellä koko muistini ajan. Hän ehti kuolla ennenkuin olin edes kaksi vuotta, mutta joku ihmeen kaipuu ja rakkaus minulla on häneen, Rauha Emilia Luoma

Tulen sitten luoksesi kun on minun 

Viimeinen päiväni

                                                                          

Syvillä

Syvillä 7.6.2018

Olen ollut syvällä

Pohjalla

Ei sitä ole nähnyt

Syvälle ei näe

Olen sen tuntenut

Kipuna sisällä

Tuskana

Epätoivona

Olen huutanut

Itkenyt

Loukannut

Ollut ahdistunut

Aamu ei ole tuntunut aamulta

vaan tuskalta

lohduttomalta

Tämäkin päivä olisi laahattava

Raahattava itseään

Ehkä esitettävä

Laitan meikkiä

Kenties hieman feikkiä

Ettei ne näe

että oon syvällä

Sitten sä sanot

Sä sanot muutaman sanan

Nyt mä tiedän, että sä tarkoitat

Kyllä mä feikit aistin,

turha mulle esittää

Edes yrittää

Mä tunnen jo äänenpainosta

onko siinä oikeeta tarkoitusta

Monet kerrat oot yrittänyt

Mutta mä oon ne hylännyt

Sä kuvittelet että pelkkä hymy tehoaa

mut mä tarviin enemmän kuin uskotkaan

Mä haluun oikeita sanoja

Tarkoittavia

Ne on ne, jotka mulle merkkaa

oon sellanen tyttö joka kaikki noteeraa

ihan sama mitä yrität

ainoastaan riittää että tarkoitat

Mä oon niin miettinyt

suakin loukannut

Osaan olla pirullinen

mutta oon vaan oma itseni

Senkin sä oot jaksanut

kuiteski vissii rakastanut

Sulla ei ois mitään ilman mua

Mä oon sulle enemmän kuin

enemmän

Joku mut ehkä ravistelee

herättelee

Mutta mun tunteet

niitä mäkään en pysty hätistelemään

ne päättää oman hetkensä

Eihän tämäkään oo täydellistä

tuskin tulee koskaan olemaan

Me ollaan käyty molemmat monet haastavat rastit

ei edes kuvitella että onni kestäis iltaan asti

Sen eteen pitäis tosissaan tehdä töitä

Kovasti aatellaan yrittävämme

toivottavasti myös onnistuvamme

Mutta kun mun sydäntä on käänetty toiseen kulmaan

saattaa elämä alkaa helpottamaan

En mä sulta vaadi

Joskus saatan tosin jotain pientä huomauttaa

siihen saat tottua

Opettelen kertomaan miltä musta tuntuu

Säkin saat sanoa että suututtaa

Kyllä me jatkossakin voidaan huutaa

mutta naapureille ei kuitenkaan oo kiva kuuluttaa,

että me vaan täällä opetellaan olemaan

elämään

Mutta kun mä oon saanut jotain uutta sisälleni

sellaista, minkä koen olevan oikein

Joka antaa mulle iloa

Lohtua ja toivoa

Ihan erilaisen tatsin tähän päivään

en kyllä olisi uskonut tämän häämöttävän

Että mä vieläkin

En tiedä monennenko kerran????

Mut jälleen nostetaan ylös

Ei räväkästi

Vaan varovasti

Ettei mun selkään satu

eikä polveen pistä

Etten mä horjahda

eikä mun verenpaineet vie mua huippaamaan

Mutta joo: mä oon todennäköisesti käynyt jonkun rosessin

Jossa jälleen kerran oon saanut pitää suursiivoja sisälläni

on vaan yksinkertaisesti hyväksyttävä itsensä

Eikä yritettävä muuttaa toisia

Jos se olis niin helppoa

Että sä muuttuisit

Niin mä olisin ekotaiteillut susta jo aikoja sitten

sellasenkin unelman

Mutta eihän siihen voisi edes koskea!

On nähtävästi hyvä, että Luoja on meidät luonut,

ettei mun omat mokailut

oo pääosassa

vaan mulla on sivuosa

olla siinä kyljessä

opetella olemaan tää mikä mää oon

vaikka joskus oonkin syvillä

Saattaa se hymykin olla herkillä

Mä oon saanut uutta onnea sisälleni

Tiedän, että se on sitä mitä oon odotellut

Mutta kaikella on aikansa

syvillä paikkansa

onnella kruununsa