Minusta tulee isona

Muistatko Ystäväni kirjan?
Minä muistan. Hatarasti. Siinä muistaakseni oli viimeisimpinä kysymyksinä ”minusta tulee isona”.. johon taidettiin vastata esim. Äiti., ääh.. en ole varma, mitä yleensä vastattiin, mutta siitä olen varma, että ei mitään kurjaa eikä tylsää.

Niin.
Mikä minusta tulee isona?

Nuori ei osaa ajatella elämäänsä kovin pitkälle.
Hyvä niin. Hyvä ajatella perusjuttuja, jos ne itselle sopivat. Perhe, työ jossa viihtyy, rahaa, punainen tupa ja perunamaa.
Itsestäänselvyys on onnellisuus.

Mikä minusta tulikaan?
Isoksi en kykene itseäni mieltämään.

Minusta on tullut..
On tullut nainen, jonka elämä on yllätyksiä täynnä.
Elämässäni on kaikki mahdolliset sävyt, mitä voi paletista loihtia.
Joskus tuntuu kuin opettelisin uudelleen kävelemään. Niin monta kompurointia on takana.

Minusta on tullut kokenut. Tiedän, että vaikka kuinka monta kertaa kaadun, saan aina itseni ylös koska elämä kantaa.
Aikansa se ottaa, ennenkuin mustelmat ovat häipyneet, mutta tiedän kokemuksesta, että häipyvät.
Kyyneleitä varten olen oppinut varaamaan itse Nessuni. Harvemmin on yleisöä kun niitä tipahtelee poskilleni.

Minusta on kasvanut isona sitkeä. Kokemukseni on, ettei kannata luovuttaa. Olen huomannut, että kaikesta selvitään. Aina.

Tuskin parempaa ihmistä on tullut.
Mutta toista ymmärtävä. Niin isoa ei kuitenkaan ole vielä tullut, että joka päivä ymmärtäisin itseäni.
Elämä on opettelua. Isoksi kasvamista .

Epäoikeudenmukaista

Elämä on epäoikeudenmukaista.
Koskaan ei tapahdu oikeutta.
Ei kaikille.
Joku jää joka kerta väärinymmärretyksi, kaltoinkohdelluksi, hylätyksi tai pahimmassa tapauksessa unohdetuksi.
Epäoikeudenmukaisuutta on elämän jokaisessa kerroksessa. Niin ylös ei hissillä pääse, etteikö kohtaa epäkohtaa.
Lääkärillä on liian kiire kuulla potilasta.
Vanhemmilla on silmät ja suut täynnä omia työtehtäviä, joiden keskellä unohtuu lapsi, joka juuri vanhempaansa tarvitsisi.
Nuoruuden kynnyksellä elävä nuori nainen riutuu sairauden, kipujen ja kärsimyksen vuoteessa, jossa sairaus syö häneltä elämän. Ei hänkään ehtinyt äidiksi.
Vanhuksen jokaista jäsentä kolottaa. Pian hänen on otettava käyttöönsä pyörätuoli, mutta kuka häntä auttaa sen tuolinsa kanssa?
Liikemies pähkäilee vuosikatsauksen edessä: miten saada markkinointia lisättyä ja kerättyä enemmän voittoa? Yhteiskunta vie häneltä kaiken.
Yksinhuoltajuuteen suostuneen vanhemman sydäntä kalvaa suru ja ikävä lapsiaan. Miksi en saa nähdä lapsiani? Miksi elämäni on näin vaikeaa?
Pallon toisella puolelle, niissä köyhissä maissa, joita me onnistuneet yritämme rinta rottingilla auttaa, taistelevat kourallisesta riisiä. Vahvin voittakoon. Heikoin unohtukoon.
Suuret vallat ja sen valtiaat ovat mielestään ne, joiden sanalla on merkitystä. Heidän egonsa on riittävän suuri. Heidän egonsa on kovettunut. He voivat mielestään päättää mikä on oikein ja mikä väärin.
Kiitos, ettei minun tarvitse olla paras.
Kiitos tästä pienestä elämästä.
Kiitos niistä hyvistä asioista, joita näen ympärilläni.
Kiitos haasteista, jotka saan kohdata.
Kiitos, että voin omassa elämässäni tehdä parhaani.
Oikeuden
Aamen