Silloin

Joskus elämässä tulee outoja aikoja.
Voisi kuvailla myös niin, että ei etukäteen koskaan eikä ikinä olisi ajatellut olevansa jossain erikoisessa tilanteessa.

Olet ajatustesi kanssa.
Olet jossain mielessä tottunutkin olemaan itsesi seuraneitinä 😊

Ihmiset, jotka ovat ympärilläsi, eivät sitä kuitenkaan ole.
Kaikki ovat etääntyneet.

Tahtovat pitää hajurakoa.
Pelkäävät saavansa tartunnan.

Minä olen tarttumaton!
Olen harjoitellut sitä koko ikäni!
Vaikka kuvittelet, että jään kiinni kuin takiainen, petyt minuun.

Koska olen aina ollut itsenäinen.
En jaksa kovin pitkään. Enkä halua olla liian tuttu.

Mitä ihmiset pelkäävät?
Älä nyt mieti muiden murheita.
Keskity omiin asioihisi.

Ne omat asiat eivät muutu keskittymällä .
Minä luulen, että ne muuttuvat ajan ja elämän mukana.

Onko väärin kysyä, mitä sinulle kuuluu?
Voinko jotenkin auttaa ?

Silloin
Silloin kokisin olevani.
Olevani ihminen
En enää niin ulkopuolinen.

Tässä kohtaa hän jälleen hymähtää itselleen ja suo herkän hymyn,
 jota eivät tietenkään muut näe.
Koska hän on yksin.

Jälleen aika tikittää taustalla turvallista rytmiä.
Se tikittää aikaa käydä levolle.

Helle on onneksi hieman helpottanut.
Hän loikoilee sängyllä ja avonaisesta ikkunasta tulvii henkäyksittäin ihanan sopiva raikas tuulenvire.

Juuri nyt ei sitä näy, mutta hän tietää, että taivas valvoo.
Yöllä kuu
Päivällä aurinko

Ne, jotka pyörivät minun ympärilläni
Joista niistäkään en saa kiinni 😊