Myy miettii

Vähän mietityttää, kuinka kaikki oikein on tapahtunut, miksi on tapahtunut ja kuinka tästä eteenpäin?
Vaikka ikää on tullut, kokee olevansa niin raakile kuin vain ikinä.
Vai onko niin, että tieto lisää tuskaa?

Mitä vanhemmaksi tulet, sen enemmän tietoisuutesi kasvaa sen suhteen, ettet ole valmis. Et ole osannut ennakoida elämää, et tietää, kuinka, miten, missä ja milloin mitäkin tapahtuu?
Olet mukana, eikä lupaa ole kukaan kysynyt.

Onneksi on niitäkin hetkiä, jolloin tuntee olevansa onnellinen.
Kenties noista hetkistä on oppinut nauttimaan satasella, että jaksaa seuraavan haasteen yli. Ei välttämättä ensimmäisenä maalissa, kenties viimeisenä, mutta maali on maali. Perillä kuitenkin.
Sitten hetken levon jälkeen taas jaksaa, vai jaksaako?

Päiväkirjaan nämä mietteet kenties kuuluisivat, mutta haluan silti tällä tavalla ilmaista itseäni. Omiani ovat ajatukset, joten ei mielestäni ole haittaa, vaikka pohdiskelen täällä levykutosella.

En ole koskaan kokenut kuuluvani oikein mihinkään, joten minua ei voida lokeroida.

Nämäkin ajatukset ovat omia, päästäni tulevia. En tutki näitä kirjoittaakseni mitään tutkimustuloksia. Luen niitä omaksi ilokseni ja juurikin aiheista, jotka minua kiinnostavat. Mutta ne eivät tule tänne teille luettavaksi, koska en halua apinoida ketään.

Jatkaakseni aiheesta, josta hieman rönsyilin, niin olisi lohdullista saada vaikka henkilökohtaista palautetta sillä systeemillä, ettei muut niitä näe.

Kysymykseni on
Koetko olevasi hämilläsi elämäsi suhteen?