Itkisinkö onnesta, jos tuntisin mut kunnolla?

                 Itkisinkö onnesta, jos tuntisin mut kunnolla?

Tämä ajatusten ilmaisun aloitus on aika hurja kenties joidenkin mielestä.

Mä satun tykkäämään biisistäkin, jossa on hieman eri tekijät ja teonsanat, mutta sekin on rehellistä, kuten mulla myös on tapana kirjoittaa.

Mulle on menettänyt merkityksen itseäni kohtaan alentava ja heikkoutta aiheuttava mieliksi eläminen tai siihen pyrkiminen ihan vaan siksi, että ajattelen mielummin muiden tunteita ja tarpeita kuin sitä itseäni.

Siinä tekee huomaamattaan karhunpalveluksen tyypille, joka on mun hoitooni uskottu. Niille muillekin on uskottu joku muu kuin minä, vaikka mä kuinka yritinkin auttaa.

Yritän nyt kirjoittaa lyhyesti:

Kyllä

Kyllä

Kyllä

Kyllä itkisin onnesta, jos tuntisin mut kunnolla!

Se on aika onnellinen olotila , koska kun tulen tuntemaan itseni kunnolla, se tarkoittaa mulle sitä, että olen käynyt reippaan liikuntahetken, jossa on ollut onnistumisia ja myös epä.

Mutta ne kaikki ovat opettaneet minua tuntemaan.

Itseni

Hyväksymään tai jos ei kokonaan, niin ainakin tiedostamaan realiteetit.

Käsittämään, etten voi pelastaa maailmaa, en edes yhtä huushollia jatkuvalla siivoamisella.  Sinne nyt vaan ilmestyy sotkua and that’s it.

Antamaan periksi siinäkin jutussa että saan uuden leiman otsaani, kun en enää laita ruokaa tyhjille, vääränvärisiksi maalatuille seinille.

Luetaan seuraavasti :

Ruokailijat puuttuvat silloin, kun heidän oletettaisiin olevan paikalla.

Ruokailijat olisivat juurikin silloin nauttineet mieluummin jotain toista annosta.

Tuo nyt oli turhanpäiväistä höpinää, mutta kyllä olen onnellinen sinä päivänä, jolloin tunnen itseni paremmin kuin nyt.

Myös rakastamani ihmiset ovat huomattavasti onnellisempia.

Kuvittelisin ja väittäisin , että olen silloin tasapainoisempi ja huokuisin ihanaa vetovoimaista  tuoksua ja lämpöä, jonka seurassa mielellään viihtyy ja hymyilee. Myös itselleen.

Pari kyyneltä poskille vierien

Onnesta