Tunnoton

On mennyt muutamakin tovi viimeisestä ajatustenluovutuksestani.
Olen sellainen ihminen, etten tee mitään väkisin.
Mielestäni parasta tulosta syntyy silloin, kun on jotain, mitä jakaa.

Arvostan Sinua niin paljon, etten höpöttele omiani vain siksi, että saisin sinut koukutettua lukemaan jotain, millä ei ole mitään merkitystä.
Kirjoitan Sinulle silloin, kun koen, että on jaettavaa.

Olen viimeaikoina tehnyt ja paljon  ja kaikenlaista: huh- nyt tuli black out, en edes muista mitä kaikkea olen puuhaillut, mutta sen tunnistan, että sormeni ovat oikeassa kädessä tunnottomat!

Etenkin keskisormi. On muuten hubaa näppäillä, kun yksi kapula on suorastaan pelistä pois. Toki käytän tuota tunnotontakin, mutta se reagoi aivan eri tavalla kuin "terveet" sormet. Tässä kohtaa tulee jälleen mieleeni yksi rakkaan isäni sanonnoista, että "jos ei kuseta niin paskattaa". Nykyään olen ollut huomaavinani, että jostain aina reistaa. Ihan niinkuin mun BMW.. isäntä vaihtoi mulle lediparkit, jotka tilasin Amazon.de:sta ja johan toinen niistä alta aikayksikön alkoi valittaa, että "plim", sun autos valo on rikki.
Oon yrittänyt siivota halllia ja järjestää tavaroita omille paikoilleen, että joku ystävällinen sielu voisi lämpimässä ottaa renkaan irti ja tutkia, miksi valo ei pala. Saa nähdä, kuinka kauan mun on järjesteltävä, että ihme tapahtuu :).

Tuo sormen tunnottomuus alkoi noin neljä kuukautta sitten. Olen heräillyt öisin kipuun ja tunnottomuuteen. Porukat ovat sanoneet, etten saisi tehdä niin paljon kaikkea, mutta minun on ollut pakko!
Pakko itseni vuoksi. Elämässä on ollut niin paljon asioita, jotka ovat vaikeita ja sellaisia, joille en itse voi mitään. Siksi on ollut upeaa uppoutua luovuuden pauloihin. Antaa ajatusten tulla ja mennä.
Radio on ollut taustalla auki. Siellä tuli yhtenä päivänä juttua siitä, kuinka suuri voimavara luovuus on. Se  ei ole kaikille samat asiat. Luovuutta voi olla ihan mikä tahansa taivaan ja maan väliltä.
Nyt muistuukin mieleeni, että viimeisintä luovusteluani on ollut wc:n remontointi. Sain elämäni ensimmäisen kerran rapata, laatoittaa, saumata, rakennella kehyksiä, kaapinovia jne.. Upeaa, kun on rakkaita, jotka rohkaisevat ja neuvovat.

Joskus sitä toivoo, että olisi tunnoton. Ettei tuntisikaan niin paljon ja kaikkea. Mutta ei sekään olisi hääviä. Äsken tein elämäni ensimmäiset cannellonit. Paistoin broileria ja pekonia täytteeksi ja sitten kun tuli se vaihe, että "täytä rullat lusikan avulla", mä otin suoraan sormin pannulta ja aloin täytellä.
Ei tuntunut missään.. tiedän, ettei niin olisi saanut tehdä, mutta tein silti.
Siinä voi käydä hassusti, jos ei tunne mitään. Voi polttaa itsensä pahasti.

Keskisormea en ole autoillessani näytellyt. Ei se siitä johdu, että just tuo keskari on tunnoton. Kerran yritin näyttää, mutta hädissäni erehdyin sormista ja näytin etusormea.
Mulle ne muut saattavat näyttää sitä sormea, koska joskus olen liiankin varovainen liikenteessä. Jotkut joskus saattavat hikeentyä.

Se on sellaista itsetutkiskelua  juuri tuo luovustelu. Siinä saa pohtia kaikkea samalla, kun keskittyy poraamaan ruuvia ja huomaa taas tuhonneensa yhden poranterän. Jotenkin olen ollut aistivinani, että minun sisimpäni on saanut tilaa ja happea. Sille on annettu siivet. En tosin ole juonut RedBullia. Tottapuhuen olen ollut todella iloinen siitä, että muutama läskikilo on karissut, kun olen ollut niin keskittynyt ja uppoutunut puuhiini, etten ole muistanut syödä.

Täällä kotona kattiloiden, patojen, paistinpannujen ja kahden jääkaapin keskellä muistaa kyllä varmasti olla ruoka-aikana kotona. Mulla on ollut sellainen paha tapa, että oon syönyt "varooksi". Noista jääkaapeista puheenollen toisessa  OLI jääkaappi-PAKASTIN yhdistelmä.. Se sanoi sopimuksensa viime viikolla irti.
Kirjoitinkin siitä mun diskovalostani facebookissa.. Menneellä viikolla se alkoi tuutata sellaista ääntä, että oli pakko antaa sille loparit. Lastasin -30% lihat sun muut reikiä täynnä olleeseen muovipussiin ja kannoin tuotteet yläkerran arkkupakkaseen, joka on vielä vanhempi, kuin nämä 20 vuotta sitten uuteen tupaan kannetut jääkaapit. Saattaa Nordealla olla niistäkin vielä saatavaa. Ainakin sieltä kiitettävän suuruisia lainanlyhennyksiä pukkailevat postilaatikkoon.

Tuli tuossa yhtenä päivänä mieleen, että kun tuo Itella, Posti, vai mikä se on, niin mitä hyväntähären ne laittaa niitä mainoslehtisiä jonkun ihme oranssin kääreen väliin?
Mulla olis kyllä ideaa niillekin käärerahoille. Voitais yhyressä olla talakoossa meirän taloon maksuussa. Ei ne kuiteskaa suostu. Viitti eres kysäästä.

Oon tässä yrittänyt saada osa-aikatöitäkin. Välillä tuloo sellanen paniikki, että hyppäiskö puskaan?
Mutta kun en oo jänis. En oo tottunut juoksemaan pakoon. Mieluummiin tuulta päin.. vaikka tunnottomin sormin. Tunteet pelaa kuin Fiiatti, sille en mahda mitään. Isäntä saa kuulla välillä aaria, oopperaa  ja oodia sekä ilolle että surulle.

Täällä talossa kiehuu välillä sekä levyllä että emännällä. Mun mielestä se on hyvä paikka, tämä koti niille ihmisille, joilla on keittotaito. Mitä siitäkin tulis, jos oltais kaikki keittotaidottomia?
Niitäkin mä tiedän. Ei puhuta eikä pussata. Meillä välillä tosin ihan huudetaan ja sitten pussataan.

Se on mun elämää, joka ei oo tunnotonta.

Vielä tuosta BMW.:sta tulee mieleen... ettei saa antaa elämän lipua pois.. antaa kiitää ohi.
Eilen illalla nimittäin tulin hallilta hiomasta tuoleja. Meidän piha oli aivan vesikaljamella. Kaikenlisäksi se vielä viettää tielle päin.
En uskaltanut jättää autoa kovin kauas ovesta, koska en halunnut taas lyödä päätäni jäätikköön. Kolmatta kertaa elämäni aikana.
En uskaltanut myöskään jättää aivan räystään alle, ettei mun rakkaan päälle (hjumor) tipu vahingossa jääpala katolta.
Laitoin kuitenkin käsijarrun päälle, mitä en yleensä tee ja käänsin renkaat vintturaan, että auto olisi samassa paikassa aamulla. Mä kattokaas osaan ajatella;)
Nooh, norjalaisvitsi: aamulla kurkkasin veskin ikkunasta, että autosta näkyy pian enää takavalot. Auto oli osittain luistanut jo ajotielle. Minä puin ripeästi päälleni ja otin suihkusta lattiankuivauslastan kaverikseni, etten lennä selälleni ja menin siirtämään autoa takaisin sinne minne se kuuluu.

Niin sitä vaan, että kannattaa pitää tuntosarvet paikallaan. Ei saa omassa elämässä antaa olosuhteiden ja ulkoisten vaikuttimien suistaa sua pois siitä, missä on sun paikkasi.
Ei saa turruttaa itseään kaikella sillä ,mitä mainostajat, sun ystävät tai joku ulkopuolinen taho sulle syöttää.
Sun kannattaa kuunnella sisintäsi. Varjella sydämesi,sillä sieltä elämä lähtee. Jos on niin vaikeeta, ette tiedä, mihin pääsi pistäisit, mä annan vinkin, että jos millään muotoa olisi mahdollista, ala luovustelemaan. Se voi siis olla ihan mitä tahansa.
Oot rakas.

Still alive!

Kyllä mä kirjoitan, kunhan saan vähän happea...😂 jaksa vielä hetki odottaa..