Levykutosella

Levykutosella
Ajatuksia elämästä

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Watch out



Se on tuttu kohta vesistössä, johon sukellat. Monta upeaa, virkistävää ja raikastavaa kokemusta menneisyydessä.
Tiedät, että on myös vaaranpaikkoja, mutta ei ole ensimmäinen kertasi, kun uit siinä.
Tiedät juurikin kaikki kivet pohjassa, mudan johon jalka imaistaan niin voimakkaasti, että olet elämäsi aikana ollut peloissasi.

Aikaa on hieman kulunut viimeisimmästä varsinaisesta antautumisesta niinsanotun virran vietäväksi. Syksyn saapuminen on tehnyt myös tehtävänsä, koska seuraavan sukelluksesi aikana, juuri kun valmistaudut hyppäämään veteen, täriset valmiiksi.
Koko olemuksesi on varautunut kylmään. Luvanneet säätohtorit mitä lie.
Sinulla on vilu 
Se on totuus

Mutta tahdot uskaltaa
Tahdot itsesi vuoksi
Ja sen totutun paikan vuoksi

Tahtoisit onnistua
Sen eletyn vuoksi
Toivot siellä muutaman pohjakiven siirtyneen 
Pois vanhalta paikalta sivuun, ettet satuttaisi

Mutta. Sua pelottaa
Ahdistaa
Ajoittain
Yrität olla rohkea
Tsemppaat itseäsi
Mä pystyn

Mutta sen pohjan kiviin et ole voinut vaikuttaa
Niiden siirron oli joku delegoinut henkilölle, joka kanssasi yhdessä omistaa rannan.

Et voi muuta
Sinun on sukellettava
Itsesi vuoksi

Koska et saa rauhaa ennenkuin olet kokeillut miltä sukeltaminen nyt tuntuu 
Mutta älä huoli
Ole varuillasi
Olet päästänyt mielesi vapauteen

Varmuuden vuoksi nenästä kiinni
Silmät tiukasti suljettuina

Nyt mennään
Kävi miten kävi

perjantai 14. syyskuuta 2018

Pusikossa





Toista? Päivää pusikossa. Oon aatellut, ettei pöllömpi paikka. Saa olla omiensa seurassa.
Kavereiden ekosysteemi tosin menee nyt sekaisin, kun koteja kaatuu. 
Sellaistakin sattuu. 
Sitäkin, että ihmisenkin ekosysteemit menee uusiin puihin.
Siksi näen parhaaksi olla hiljaisuudessa.
Miettiä tuota lahoa koloa, jonka  jollain konstilla toivoisin eheytyvän.
Sitä on niin vuosia nakerrettu ja lahotettu, mutta minkäs oot voinut, kun oot paikalles sattunut kasvamaan. Siihen ovat juuret levittäytyneet . 
Siihen ne pirulaiset ovat iskeneet. 
Lahottaneet millä milloinkin.
Sellainen laho on hyödytön.
Hädin tuskin viittii nähdä vaivaa pilkkoa ja yrittää sytykkeeksi.
Laiska jättää paikalleen.
Odottamaan kovia tuulia, jotka tuon heikon lopulta nujertavat.
Syysmyrskyjä odotellessa kuitenkin toivoisin jonkun näkevän, rakastavan sisältä niin haurasta, näkevän välittävän ihmisen läpi.
Että ottaisi ytimen syliinsä.
Että pitäisi niin kauan kunnes kyyneleet loppuvat.
Mutta ottaisi toisenakin päivänä lähelleen 
Että rohkaisisi 
Että kuuntelisi 
Että ymmärtäisi
Uskallanko pyytää;?
Rakastaisi 
Myrskyissä koeteltua, sisältä lahoa 
Niin rikki ettei uskalla tulla nähdyksi 
Kuin olisin itse aiheuttanut 
Häpeä 
Epäonnistuminen 
Luulisi että noinkin vahva puu olisi terve.
Mutta ei. Ulkonäkö pettää, jos katsot kaukaa.
Jos rohkenet lähestyä
Näet syvän surun 
Hiljaisuuden
Yksinäisyyden