Elämä on kulkenut viime päivinä asioiden hoitamisessa ja kaiken välttämättömän tekemisen äärellä.
Hän on ollut kiireinen. Voimat ovat olleet todellakin lopussa.
Töissä hän on käynyt kaiken muun ohella.
Ajatuksia on ollut joka lähtöön, mutta ei julkaisukelpoisia, hän tunnustaa itselleen.
Tänään on se hetki, kun kykenen ilmaisemaan itseäni kirjoittaen, kunhan nuo ympäriltäni kuuluvat äänet haihtuvat tuhkana tuuleen. Aika heikko äänieristys tässä kodissani, hän miettii harmissaan.
Syntymälahjana saatu lähimmäisenrakkaus yhdistettynä huonoon itsetuntoon on mielestäni heikko lenkki.
Jossain vaiheessa tankki tyhjenee, eikä Sulo Wilénin huoltoasemaa näy mailla ei halmeilla.
Miten sitä silloin pääsee tankkaamaan? Taitaa tänä päivänä jostain bittiavaruudesta löytyä muutama vanha sarja tuosta niin hupaisasta ohjelmasta. Aikansa kutakin. Nyt henkaripomppailijaa alkaa harmittaa. Miksi kaikki kiva loppuu? Olin tottunut siihenkin.
Tottunut!!!!
Siinähän se ydin on.
Totuuden nimissä kysyn itseltäni, onko se tottumusta, vai jotain muuta?
Jotain sellaista, johon vaikuttavat sosiaaliset paineet.
Kun aina pitää, niin ainakin ajatellaan.
Pertti Kurikan Nimipäivät laulavat seuraavasti:
Aina mun pitää
aina mun pitää siivota
aina mun pitää tiskata
aina mun pitää käydä töissä
aina mun pitää käydä lääkärissä
en saa mennä koneelle
en katsoo telkkarii
en saa edes nähdä mun kavereita
aina mun pitää olla kotona
aina mun pitää hoitaa tehtäviä
aina mun pitää syödä kunnolla
aina mun pitää juoda kunnolla
en saa syödä karkkia
en juoda limua
en saa edesa juoda alkoholia
aina mun pitää levätä
aina mun pitää nukkua
aina mun pitää herätä
aina mun pitää käydä suihkussa
Pertti Kurikan nimipäivät protestoivat arkisia asioita. Hyvä niin. Minulle jää mahdollisuus pohtia hieman eri asioita. Hän tuntee, kuinka veri alkaa vikkelämmin virrata suonissa. Aivot antavat sähköimpulsseja pikkasen kiihkeämmin. No, en tiedä, onko tuo oikein ilmaistu, mutta kirjoitan kuitenkin. Saavat viisaat sitten oikaista.
Mihin meidät on totutettu?
Henkilö päättää laittaa oikein ranskalaasilla, että varmasti tulee huomatuksi.
- tehdä kuten aina ennenkin
- esittää kaiken olevan hyvin
vastata kysymykseen "mitä kuuluu?" "kiitos oikein hyvää".
- hävetä huonosti sujuvia asioita
- peitellä ongelmia
- varoa paljastamasta todellista minäänsä
- olla hillitty
- ei saa koskettaa lähimmäistään
- ei saa sanoa rehellisiä tunteitaan
- yrittää näyttää todellisuutta äveriäämmältä
- ei saa itkeä muiden nähden
- ei saa puhua liikaa
- ei saa innostua
- ei saa herättä huomiota ulkoisella eikä sisäisellä olemuksellaan
- pitää hillitä hurja luontonsa, kuten isäni tapaa sanoa
- on pidettävä huoli ainoastaan omista asioistaan
- ei saa puuttua muiden ihmisten elämään
Henkilöä alkaa jälleen harmittaa. Hän kun nyt sattuu olemaan juuri sitä aivan kaikkea muuta kuin mihin ihmisiä totutetaan.
Hän ei itsekään oikein voi käsittää, mistä se rohkeus ja vainu siitä, mitä Luoja meiltä odottaa, on saanut alkunsa.
Hän on alustaan saakka ollut oman tiensä kulkija siinä mielessä, ettei hänen tekemisiinsä eikä edes edesottamuuksinsa ole vaikuttaneet muut kuin hän itse. Siinä mielessä, että hän on ottanut myös niistä vastuun eikä ole hävennyt historiaansa eikä aio hävetä myöskään tulevaisuuttaan.
Hän ei ole rikas ulkoisesti, mutta kokee sisäisesti olevansa maailman rikkaimpiin laskettavissa. Rikas siksi, että hän on saanut paljon - omasta mielestään - ymmärrystä elämää kohtaan.
Hänen sormensa ei ole se ensimmäinen, joka osoittaa epäonnistunutta. Itse asiassa hän ei nosta sormeaan lainkaan.
Väärinymmärretyksi hän on tullut. Sellaiset kokemukset ovat raskaita. Mutta hän ymmärtää, että jonain päivänä, kun yö häviää aamunkoitteelle ja aurinko nousee taivaanrannalta päivää tavoittaessaan suoraan ylhäältä paistamaan, niin silloin jäävät syytökset.
Sellaiset syytökset, jotka ovat olleet väärinymmärryksiä.
Lähimmäisen rakkaus, joka henkilössä voimakkaasti vaikuttaa, on antanut mahdollisuuden puolustaa elämää.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että silloin, kun ihminen syntyy, hänen koko olemuksensa, henki, sielu ja ruumiinsa on puhdas?
Siinä kohtaa ei ole tottumista.
Silloin on avoin sydän, sielu ja ruumis, joka päivien, kuukausien ja vuosien saatossa täyttyy ja täytetään. Ulkoapäin ja sisältä käsin.
Nuo edellä mainitut tottumukset ja odotukset oikeasta elämäntyylistä eivät aina ole sitä, mistä ihminen saa tyydytyksen elämäänsä.
Totta kuitenkin on se, että "luovimalla" säästyy kenties monelta.
Luovimalla saattaa saada pisteitä muilta ihmisiltä.
Mutta minäpä ajattelen ja toimin niin kuin sydämeni sanoo.
Sen kanssa on paljon hauskempi yrittää edes saada unenpäästä kiinni, kuin että vain muistelisi muiden ihmisten kateellisia ilmeitä siitä, kuinka hienosti olen onnistunut huijaamaan. Luulevat, että minulla menee hyvin ja että osaan käyttäytyä. Eivät ole koskaan nähneet minun menettävän fiksuja käytöstapojani. Olen muiden mielestä onnistunut kaikessa niin arvokkaasti, että melkeinpä he tekevät minulle aaltoja.
Mieluummin nukun sydämen kanssa, joka sykkii samaan tahtiin henkeni, sieluni ja ruumiini kanssa.
Vaikkakin se joskus tekee niin kipeää.
Viimeisinä vuosina se on tehnyt niin kipeää, että minun on tunnustettava tässä kohtaa, olevani väsynyt ja heikko.
Minun on alettava rakastaa itseäni niinkuin olen lähimmäisiäni rakastanut.
Minä saan opetella iloitsemaan itsestäni.
Minullakin on lupa olla.
Etuoikeuteni on elää.
Kaikesta huolimatta
Juuri siksi.
Herra minua poloista auttakoon!
Hän auttaa. Siksihän minä olen.
Minun viimeiset hetkeni omien akkujeni lataamisessa ovat juuri nyt!
Nyt alkaa hymyilyttää. Henkilö muistaa eiliset ostoksensa.
Hän on aloittanut ruohonjuuritasolta.
Hän osti itselleen nahkasormikkaat.
Hän osti suomalaiset hänen tuloilleen aivan liian kalliit kengät.
-eivät ne ole filmaattiset, vaan sellaiset, joihin hänen vaikeakulkuiset jalkansa suostuvat parhaiten.
Tänään hän on katsellut hieman lentokoneiden liikehdintää.
On tulossa juhlapäiviä, jolloin on tapana olla kotona perheen parissa.
Entäpä jos tänä vuonna ei tehtäisikään niin kuin aina?
Aina ei pidäkään :)