Ajatteleppa ite - ensin

Joskus sitä tekee ennenkuin ajattelee. Toisinaan taas ei. Välillä harkitaan ja suunnitellaan.
Sellaisia juttuja on olemassa, jotka ovat  yksinkertaisesti must. Osa on sellaisia, että oikeen odottaa kädet syyhyssä hetkeä, jolloin saa uppoutua luovuuden pariin.
Sitten on niitä välttämättömyyksiä, joita on hoidettava, että elämä sujuu. Kaikki velvoitteet eivät ole niin kovin mieluisia.

En oikein osaa laittaa tätä mihinkään lokeroon.
Se nyt vaan on sellainen juttu, jota en ole koskaan aikaisemmin kokeillut.
Muiden ihmisten käyttäytymisen perusteella kyseiseen asiaan, olen tullut siihen tulokseen, että "ei kiva", kuten mieheni veljen usein käyttämä motto kuuluu.

Olemme sosiaalimökillämme. Puuhastelemme siellä ihan kaikkea mahdollista, mihin kaksi jalkaa ja kättä ehtii ja riittää.
Se on sellainen vaatimaton. Haastava :).

Olin mieheni apuna kantamassa tiiliä piipunmuurausta varten. Jossain vaiheessa urakkaa totesin olevan kovasti hikinen olo. Taisi olla monta kerrosta vaatteita aivan märkiä. Mieheni mielestä minun olisi pitänyt lopettaa työt siihen. Hiki on nähtävästi haitaksi. Minun mielestäni se tarkoittaa sitä, että on joko liikaa vaatteita, läskiä tai liian kova faartti päällä tai sitten se on noiden kaikkien summa.

Olen tullut sellaiseen johtopäätökseen, että helpoimmalla pääsee, kun touhuilee omaan piikkiin, pois muiden katseilta.
Mitä enemmän on sopassa lusikoita, niin pakkaa tulemaan isompi soppa, vai miten se nyt menikään.
No, jos suoraan sanon, niin sanomista tulee, kun on sellaista läheisempää porukkaa tekemisissä.
Tästä seuraavasta projektistani tuli sanottavaa.  Poliitikkojen tapaan väistellä asiaa, en ota kantaa, mutta kerron, mitä tapahtui.

Puuhellasta pitää tyhjätä tuhkat, jos meinaa, että se vetää kunnolla, eikä mökki ole täynnä savua.
Ensitöikseni tyhjäsin tuhkat. Siitä tulikin vähän suurempi juttu, koska innostuin tutkimaan, mitä Högforssille kuuluu noin niinkuin sisäisesti.
Irrotin keittolevyt ja pesästä kaiken mahdollisen, minkä lievää väkivaltaa käyttäen sai irti.

Olen lukenut jonkin verran noista vanhoista puuhelloista. Siellä on kuulemani mukaan sellainen vaippa ympärillä, joka on jotain muurauslaastin tyyppistä. Se laasti oli hävinnyt aikojen saatossa.
Siivosin palaset pois. Eihän sinne jäänyt kuin raismeet (lue tässä tapauksessa=kehys?)

Muistin, että joku on tuonut tulikiven paloja sinne mökille. Ajattelin täyttää tyhjiä kohtia niillä paloilla.
Lompsin vajalle ja lastasin kiviä kottikärryihin. No nehän ovat painavia! Pälkähti päähän, että nikke nakkertton kurvaa kottikärryillä sisälle hellan viereen. Säästyy selkä, aika ja vaiva.

Ihan kätevä ratkaisu - minun mielestäni-
Valitettavasti en ihan ehtinyt palauttaa kottikärryjä paikoilleen, ennenkuin joku tuli sisälle ja huomasi, mitä olin tehnyt. "Täällä kuule ollaan sukkasillaankin. Mitä sä oikeen ajattelit, kun toit nuo kottikärryt sisälle..!. Blaab blaab"
Ei tiennyt poika tuo, että olin kyllä jo etukäteen suunnitellut puistelevani matot, ennenkuin siirryn ulkotöihin :)   suom. pahantekoon.

Jotenkin mulle on iskostunut sellainen mututuntuma, että  mua vaksitaan (tarkkaillaan) koko ajan. Ihan kuin ei oltaisi kanssani samassa veneessä, että jossain määrin kuljen omia teitäni, joka ei aina ole ihan harmoniassa ympäröivän "luonnon" kanssa ;)

Joku on sanattomasti viestittänyt, että helpompaa olisi, jos istuisin mökissä kudin käsissäni ;)

Sinä päivänä en muistaakseni tehnyt enempää pahojani kuin Vaahteramäen Eemelikään.

Uusi aamu alkoi ja uudet kujeet.
Kerroin jo tuossa aiemmin mökin olevan vaatimaton. Se tarkoittaa, että on ulkovessa, jonka tosin olen yöajaksi sisäistänyt, koska minua pelottaa mennä ulos pimeään ja kylmään. Kaikenmaailman jättihirviäkin olen siellä nähnyt. Tuntemattomista soutelijoista puhumattakaan.

Tämä on se juttu, jota kaikki satunnaisetkin seikkailijat välttävät piipahduksillaan. Kuka nyt paskahuussia haluaisi huoltaa?
Mieheni yhtenä kesänä sen teki... Voin vain kuvitella sitä löyhkän määrää.
Saavi, johon helpotukset lasketaan on jotain 50-60  litran vetoinen.
Pakkasella sitä on turha edes yrittää tyhjätä, ellei halua extreme kalastusta kairan kanssa. Saalista saattaisi tulla, mutta ei syötävää. Senhän on jo joku syönyt.

Huussi haisee tosi kauas. Pahalta.
Ajattelin sitten kuitenkin, ettei muhun mikään pure. Että voin sen tyhjätä. Löysin sopivan kuopan metsästä. Sitten taas ne minun rakkaat kottikärryni kaarsivat huussin taakse. Avasin takaluukun ja yritin vetää saavia ulos.
Olin näppäränä tyttönä jo laittanut ison muovinpalan saavin päälle, etten näe sisältöä.

Saavi oli kuitenkin niin painava, että oli pyydettävä miesvoimaa apuun. Minua komennettiin kävelemään edeltä paikkaan, jonka olin katsonut sopivaksi. Menin edeltä. Saavuttuamme tapahtumapaikalle jouduin ottamaan muovin pois. Eihän sitä voi sinne luontoon jättää.
Mieheni kippari kärryjä ja minä pidin samalla saavista kiinni, ettei  se kaadu ja pyöri paskan päälle.

Viimeisten kikkakokkareiden pudottua aloin ihmetellä ääneen samalla tutkiessani intensiivisesti, että mitä kaikkea siellä on, "kuka on noin ison paskan päästänyt?" Ihan jättikokoinen! Ja sitten alkoi oksettaa.
Jähmettyneenä tuijottamaan yritin oksentaa.
Mieheni huusi minulle, että "älä nyt siinä seiso vaan käännyt ja kävele pois! Että saat raitista ilmaa"

Eipä tullut mieleeni suojautua.
Mutta sitten kun keitin vettä monta kattilallista siinä puuhellassa saavin ja veskin pesemistä varten päätin, että nyt en kyllä enää haistele paskaa.
Ajattelin varmistaa hajuhaitat ja työnsin nuo vessapaperitupot sieraimiini.

Jynssäsin niin, että ei oo tosikaan. Puhdasta tuli. Eikä haise enää paska kilometrien päähän. Kengännauhat kyllä haisivat paskalta. Käsineet pesin kiehuvassa vedessä, kun ei tuohon hätään ollut kumihanskoja.

Nooh.. tarina jatkuu saman aiheen ympärillä seuraavana päivänä täällä urbaaniasunnossa kaupungissa ;)

Olin pessyt kolme koneellista pyykkiä ja olin valmistautumassa ulosvientiä varten..

NiksiPirkka kun olen, niin kiinnitin pyykkipojat kätevästi huppariin. Ei tarvitse kyykkiä. Sain tittelin SM pyykinpesijä ;) ... jos tiedät mitä tarkoitan.

Eikä aikaakaan, kun silmiini osui: Paskaa! Meidän nurmialueella oli paskakasoja. Varoin astumasta niihin.
Unohdin läjät, kun olin tulossa sisälle.
Onneksi katsoin jalkoihini ulko-ovella. Kumisaappaat paskassa. Eiku taloyhtiön varastolle, letku käteen ja pesemään kumisaappaita.

Vein toisen korillisen pyykkiä. Croksit jalassa. Tulin sisälle. Mieheni oli menossa käymään ulkona. Oli ottanut croksit. Tuli näyttämään läpsyn pohjaa. Paskassa.

Mun sormetkin haisivat paskalta pitkän aikaa tuona sunnuntaipäivänä.

Shit Happens

https://youtu.be/sMlpM640wEE

muutkin mokaa