Levykutosella

Levykutosella
Ajatuksia elämästä

perjantai 10. helmikuuta 2017

Rikosrekisteri





Tämän kertainen aiheeni kuulostaa ankaralta. 
Olla tuomittu.
Syyllinen.
Silmätikku.
Seurattu.
Häpeäpilkku.
Toivoton.

Epäonnistunut.
Tavallisesti ajattelemme, että kyseinen henkilö on joidenkin toisten ja jonkun instanssin määritelmien mukaan epäonnistunut.
Hän on tehnyt jotain, mitä yleinen käsitys oikeasta ei hyväksy. Hän on tehnyt väärin ja sen vuoksi on tullut merkintä rikosrekisteriin.
Henkilö itse saattaa ajatella oikeuden tapahtuneen tai tilanteiden, olosuhteiden tai jonkun muun aiheuttaneen sen, että häntä syytetään.
Itse hän ei koe olevansa syyllinen.

Itsekseni olen miettinyt asiaa omalta kohdaltani.
Minulla ei tietääkseni ole niinsanottua virallista rikosrekisteriä, mutta silti koen olevani todella usein syyllinen.
Soimaan itseäni etten osaa olla tarpeeksi sopiva erilaisissa tilanteissa. Joissakin hetkissä olen omasta mielestäni liian puhelias.
Toisinaan taas nuoren sanoma asia on mennyt kuin tuulenhenkäys ohitseni..saatan muistella tilannetta, että niinhän hän taisi sanoa. Harmittelen, etten osannut ottaa hetkestä vaaria ja alkaa keskustella nuoren kanssa enemmän.  Tulee sellainen olo, että jospa hän olisikin toivonut enemmän huomiota minulta. Sitä kahdenkeskistä aikaa minäkin toivon mielessäni, mutta silloin, kun tilanne on kohdalla, ovat ajatukseni ja  suunnitelmani jossain ihan muualla !

Sanomattakin on selvää, että itseäni syytän itseni laiminlyönnistä. En osaa hoitaa ja ottaa aikaa itselleni. En osaa hemmotella itseäni ja hoitaa sitä kauneutta, mitä ehkä on jäljellä. Pidän itseäni turhana ja mitättömänä. Mielestäni minun ei ole sopivaa näyttäytyä kauniina. Mieluummin sellaisena mitäänsanomattomana. Toppahousut, joissa on vähän maaliakin, ovat sopiva asu jalkaan pakkasella. Hiukset ilman harjausta aamulla mökkyrälle ja se on siinä.

No sitten tähän parisuhdeasiaan.
Viimeksi tänä aamuna mietin oikein tosissani, että mitä rakastettavaa minussa on?
Vaikka on hienoa, että olemme kaikki erilaisia, niin joskus se erilaisuus saa naisen silmiin kyyneleet.
Kun ei onnistu.
Kun on syyllinen.
Toivoton.
Omasta mielestään.

Minun elinpiirissäni on ainoastaan näitä vastakkaisen sukupuolen edustajia. Olen ollut havaitsevinani, että heille on helppoa resetoida oma rikosrekisterinsä. Kun he pyytävät anteeksi, niin asia on sillä selvä. Tai jos se nainen pyytää.

Ja eikun pussailemaan.

Ei kommentteja: