Impulssit

Impulssit

Mä en käsitä kuinka voi ihminen olla erikoinen?

Kuinka mut on oikeen rakennettu ja sisään on asennettu

Kaikenlaista kamaa, mutta ei ymmärtääkseni mitään turhaa

Kuitenkaan

Tuntuu että jos vaan uskaltaa kiivetä portaita ullakolle

Mennä kaapeille ja laatikoille, jotka siellä turhina ovat pyörineet

Astua vahingossa peilin päälle ja sitten  toivoa parasta, ettei vaan kukaan nää nyt, tätä mun haavaa jalassa.

Meinaan senkin piilotella, etteivät ne taas ala voivotella 

Miten sulla on kolhuja vartalossas, etkö voisi vähän katsoa

Mihin jalallas astut. Kohta sun jalkaskin on tulehtunut, mutta et oo kyllä yhtään valitellut.

Joo, en mä osaa valittaa, koska se ei oo ikinä ollut mun tapana.

Mä tykkään kirjoittaa, laulaa, tuottaa mun ekoilutaidetta, tanssia musiikin mukana ja kokea olevani elossa.

Mua vähän pelottaa, niinku laulaa Keko Salata, koska en tiedä mitä näistä ullakollani lojuneista laatikoista vielä löytyykään.

Tiedän että niissä on paljon arvokasta, rikkinäistä mutta ikuista.

Mun elämästäni on löytymässä paljon impulsseja

Jotka on iloisia.

Niistä säkin saat hyvää oloa ja toivoa

Kun mä  kerta pystyn kiipeemään mun ullakolle

Ei sun kannatakaan alkaa mua estellä.

Anna mun kiivetä

Anna mun tutkia

Ei tää oo yhtään haitallista

Kyllä mä lupaan sulle kertoa mun tuntoja

Tulkoot ne vaikka näin impulsseina

Ei oo väliä vaikka et jaksaisi aina lukea jokaista lausetta

Koska mulle on tärkeintä että voin ilmaista 

Itseäni

Hiljaisuudessa

Yksinäisyydessä

Impulsseissa