Viimeistä päivää

   

Oon viime päivinä mietiskellyt todella paljon  elämää. Elämän merkitystä, tunteita, jotka juoksevat vuoristorataa, muiden ihmisten kohtaloita ja tarinoita. Mutta tässä vaiheessa omaa elinkaartani olen alkanut kriittisesti miettiä myös omaa tarkoitustani. Olen hieman mietiskellyt sellaiseen suuntaan, että onkohan se vielä mahdollista

vai myöhäistä

tunnustaa olevansa Vuokko?

Kokeilla olla näin kuin olen

Myöntää itselleni, ettei Vuokosta tullutkaan sitä kotitalousopettajaa, eikä psykologia, joksi hän olisi toivonut.  Laskea nokkansa kohti uusia pettymyksiä, kun sanoivat eräästä opiskelupaikastakin, ettei eläkeläinen voi opiskella kuin kansalaisopistossa..

Viimeistä päivää

Mistä sen tietää, milloin on se päivä?

Toinen voi aavistaa sen. Kehossa tapahtuu kuolettavia asioita, joille eivät ihmiset eikä teknologia voi enää yhtään mitään. Niin voi käydä nuorelle ihmiselle.

Niin saattaa käydä myös minun ikäiselleni.

Mutta myös minua vanhemmallekin. Silloin siihen voi varautua. Huono ilmaisu, varautua. Aina viimeinen päivä on viimeinen. Se ei tunnu hyvältä.

Viimeinen päivä 

Se saattaa tulla yllätyksenä.

Yksi räpäys ja häntä ei enää ole.

Se on niille, jotka tänne jäävät, kaikkein raskain rasti.

Maanpäällistä helvettiä, jotka kenties tuossa rytäkässä ovat jääneet kitumaan. Taistelevat oikeuksistaan ihmispoloisina, elämä palasiksi menneenä. Terapiasta toiseen.

Viimeinen päivä

Voisin  ilmaista tässä kohtaa kohokohtana, että ihmiselle, joka on saanut Luojalta lahjana terveyttä, onnea, rakkautta ja uskon Jumalaansa, on viimeinen päivä kuin häät!  Hän on odottanut pääsevänsä kotiin. Kaiken kokeneena  mutta tyytyväisenä siihen, että on saanut elää.

Eräälle upealle kohta satavuotiaalle rouvalle sanoin, kun hän jutteli toivovansa kotiinpääsyä, että "Teillä taitaa olla tehtävää vielä jäljellä. Te kykenette rukoilemaan meidän puolesta" , jotka kipuilemme täällä matkallamme kohti tuota viimeistä päiväämme, jota emme kenties tiedä, mutta joskus välähtää huokaus, että ottaisipa Isä minut jo kotiin.

Tuli viimeinen päiväni koska tullee,

mutta sydämestäni pyydän, että minä saisin jättää jälkeni sinun sydämeesi.

Mitään en mukaani ole ottamassa.

Rukoukseni on, että jättäisin sinulle jotain sydämeesi.

Kuten mummoni on jättänyt minun sydämeeni jotain, joka on ollut siellä koko muistini ajan. Hän ehti kuolla ennenkuin olin edes kaksi vuotta, mutta joku ihmeen kaipuu ja rakkaus minulla on häneen, Rauha Emilia Luoma

Tulen sitten luoksesi kun on minun 

Viimeinen päiväni