Kohokohtia

Tähän saakka loistokas päivä 

Parhaassa seurassa❤️❤️

Glamouri johtunnee siitä, että tarjoilin itselleni viivästyneen mutta runsaan aamupalan, johon sisältyi kaksi paahdettua leipää, juustoa, kurkkuviipaleita ja tomaatti keskeltä raa’asti halkaistuna. Nämä rehut pyörivät tarjottimella taiteellisesti vapaina, kuten leivätkin.

 Kohokohta oli juuri loppuhuipentuma, jossa itsensä paras ystävä rojahti mieluisalle vuoteelleen.

Mittasuhteet olivat tällä kertaa kadoksissa.

Sisäänrakennettu metrinmitta oli pois päältä.

Vatupassi tuntuu toimivan.

Hän heittäytyi rennosti vuoteelleen iskien päänsä sängynpäädyn betoniseinään.

Löytääkö hän tähtihetkien hyvänmielenpäivän syylliseksi nimitettävän tätä betoniseinää?

Vai onko feels good- tilaan syy se, että kokee olevansa oikeastaan lottovoittaja ilman kulutusjuhlaa, kun on uskaltanut opetella vain olemaan ?

Kun saa olla

Tähtihetkissä

Myy miettii

Vähän mietityttää, kuinka kaikki oikein on tapahtunut, miksi on tapahtunut ja kuinka tästä eteenpäin?
Vaikka ikää on tullut, kokee olevansa niin raakile kuin vain ikinä.
Vai onko niin, että tieto lisää tuskaa?

Mitä vanhemmaksi tulet, sen enemmän tietoisuutesi kasvaa sen suhteen, ettet ole valmis. Et ole osannut ennakoida elämää, et tietää, kuinka, miten, missä ja milloin mitäkin tapahtuu?
Olet mukana, eikä lupaa ole kukaan kysynyt.

Onneksi on niitäkin hetkiä, jolloin tuntee olevansa onnellinen.
Kenties noista hetkistä on oppinut nauttimaan satasella, että jaksaa seuraavan haasteen yli. Ei välttämättä ensimmäisenä maalissa, kenties viimeisenä, mutta maali on maali. Perillä kuitenkin.
Sitten hetken levon jälkeen taas jaksaa, vai jaksaako?

Päiväkirjaan nämä mietteet kenties kuuluisivat, mutta haluan silti tällä tavalla ilmaista itseäni. Omiani ovat ajatukset, joten ei mielestäni ole haittaa, vaikka pohdiskelen täällä levykutosella.

En ole koskaan kokenut kuuluvani oikein mihinkään, joten minua ei voida lokeroida.

Nämäkin ajatukset ovat omia, päästäni tulevia. En tutki näitä kirjoittaakseni mitään tutkimustuloksia. Luen niitä omaksi ilokseni ja juurikin aiheista, jotka minua kiinnostavat. Mutta ne eivät tule tänne teille luettavaksi, koska en halua apinoida ketään.

Jatkaakseni aiheesta, josta hieman rönsyilin, niin olisi lohdullista saada vaikka henkilökohtaista palautetta sillä systeemillä, ettei muut niitä näe.

Kysymykseni on
Koetko olevasi hämilläsi elämäsi suhteen?

Shut down!!

Shut down!!

Lopeta
Lopeta ihan kaikki
Älä edes yritä

Deletoi facebook
Incoraa watsup
Hävitä mese!
Unohda insta

Mutta ekaks hävitä känny
Ootko tästä hyötyny?
Oikeesti
Onko tää iloa tuonut

Pelkkiä juttuja muiden elämästä
Onko niin, että oma jääkin elämättä

Niin vaan kiinnostaa
Mitä täällä tapahtuu
Elää omassa kuplassa
Illuusiossa

Milloin oot nähnyt sulle tärkeän
Oikeessa elämässä ?

Milloin katsonut todellisiin kasvoihin
Paljastettuihin
Joita ei oo muokattu
Ei edes meikattu

Onko ne koskettaneet sun sydäntäs
Vieneet  sun mietteitäs
Varastaneet korvaamatonta aikaasi
Joka on just sulle kultaakin kalliimpi

Shut down!!
But open your mind!!

Kuule: ei oo parempaa kuin
Oikeesti
Olla elossa 

Vieteri loppu



Muistan kun, kylällä, jossa asuin, oli muutama tyttö ja muutama poika.

Leikit olivat arkisia ja aika mukaviakin.
Mulla ei varsinaista sydänystävää ollut. Yksi meistä on menehtynyt pitkän ja kivuliaan selkäydinsyövän voittoon.
Taistelijasielu hän oli.

Kävin hänen luonaan ne vuodet, kun kamppailua käytiin. Ja viime metreillä myös.
Rukoukseni on saada nähdä  hänet.

Minut määrättiin leikissä kaappikelloksi.
Nyt ymmärrän että kiusaa se on ollut.
Minä kiltti.
Kun edes joku rooli.
Heiluttaa kättä.

En tajunnut
En silloin
Nykyään vasta seuraavana päivänä.

Mutta opin
Harjoitus tekee taitavaksi.
Oikein odotan hetkeä kun huomaan kuinka tottuneesti ”hyvää tarkoittaen??” aikuista naista yritetään ohjeistaa.

Tiedoksi että minä ohjeistan itse itseni
Ellen osaa, selvitän itse ja juttelen ihmisille, jotka eivät lyötyä lyö.
Mun kellosta on nääs loppunut veto.

Se ei kulje enää toisten halujen, häpeän, määräämiseen tottumisen mukaan.

Jos haluaa minusta itselleen kuuntelijan, sen saa.
Määräämään mua ei aleta.
Kelloja saa niitä myyvistä liikkeistä.

Minun elämäni ei ole myynnissä
Se on koettavissa yhdessä

Olen iloinen tästä kirjoituksesta.
Vaikka olen avoin, en ole tyhmä

Eläkkeellä on aikaa kyntää syvältä

Ilmaiseksi

Ilmaiseksi 

Täältä saa ämpäreitä!

Ilmaisia

Mitä välii vaikka olis kolhiintuneita

Jos kerta ilman saa

Antamatta korvausta 

Yks ehto vaan on

Ettet sä välitä kolhuista 

Sulle kelpaa epäkurantti

Katos kun siitäkin löytyy pieni timantti 

Ei se hajalla oo

Vaikka vähän vuotaa 

Älä laita ämpäriin sitten vettä

Ettei sun tartte ämpäriin pettyä

Keksi sille uusi tarkoitus 

Anna ämpärille merkitys 

Se voi olla koriste 

Mutta mieluummin mä laittaisin sen käyttöön 

Sellaiseen jossa ämpäristä on hyötyä 

Älä anna sen pölyttyä

Niin se vaan on 

Hylätylläkin on käyttötarkoitus 

Impulssit

Impulssit

Mä en käsitä kuinka voi ihminen olla erikoinen?

Kuinka mut on oikeen rakennettu ja sisään on asennettu

Kaikenlaista kamaa, mutta ei ymmärtääkseni mitään turhaa

Kuitenkaan

Tuntuu että jos vaan uskaltaa kiivetä portaita ullakolle

Mennä kaapeille ja laatikoille, jotka siellä turhina ovat pyörineet

Astua vahingossa peilin päälle ja sitten  toivoa parasta, ettei vaan kukaan nää nyt, tätä mun haavaa jalassa.

Meinaan senkin piilotella, etteivät ne taas ala voivotella 

Miten sulla on kolhuja vartalossas, etkö voisi vähän katsoa

Mihin jalallas astut. Kohta sun jalkaskin on tulehtunut, mutta et oo kyllä yhtään valitellut.

Joo, en mä osaa valittaa, koska se ei oo ikinä ollut mun tapana.

Mä tykkään kirjoittaa, laulaa, tuottaa mun ekoilutaidetta, tanssia musiikin mukana ja kokea olevani elossa.

Mua vähän pelottaa, niinku laulaa Keko Salata, koska en tiedä mitä näistä ullakollani lojuneista laatikoista vielä löytyykään.

Tiedän että niissä on paljon arvokasta, rikkinäistä mutta ikuista.

Mun elämästäni on löytymässä paljon impulsseja

Jotka on iloisia.

Niistä säkin saat hyvää oloa ja toivoa

Kun mä  kerta pystyn kiipeemään mun ullakolle

Ei sun kannatakaan alkaa mua estellä.

Anna mun kiivetä

Anna mun tutkia

Ei tää oo yhtään haitallista

Kyllä mä lupaan sulle kertoa mun tuntoja

Tulkoot ne vaikka näin impulsseina

Ei oo väliä vaikka et jaksaisi aina lukea jokaista lausetta

Koska mulle on tärkeintä että voin ilmaista 

Itseäni

Hiljaisuudessa

Yksinäisyydessä

Impulsseissa

Mitäs jos

Mitäs jos

Pestäis ikkunat 

Oikeen kunnolla 

Ei mitään huijausta vaan jokainen lehti tunnolla

Vaihdettais uudet verhot 

Ei välttämättä uudet uudet 

Mutta puhtaat ja raikkaat 

Mielellään valkeammat

Valoisat 

Silitetyt

Mulle ei kelpaa ryttyiset

Kun mä jotain teen

Teen sen kunnolla

Koska mun omalla tunnolla 

Ei feikata 

Mitä sitä itseensä kiusaa

Sillä tekisin itselleni hallaa 

Sama se on elämässä 

Jos sä alat siivoon 

Siivoo kunnolla 

Älä luovuta 

Ennenkuin oot voittaja maalissa

Kerro se sun kilpailijoilles

Ettet oo leikkimäs

Vaan niin tosissas

Ettei ne uskokaa 

Mutta tulevat näkemää

Ei pelleilyt auta 

Eikä taivu rauta

Ennenkuin sekin kuumennetaan 

Tulessa taivutetaan 

Mitä siitäkin tulis 

Jos vaan uhois

Joka mäessä

Olis viimesenä

Mä meinaan reenaa

Vaikka pyöräillä 

Että säkin ymmärrät 

Mitäs jos 

Olisit säki tosissas

Elossa 

Onnellisena 

Muistutus

Soita silloin, kun sulla on kenttää
Kerro silloin, kun hän kuulee
Rakasta, vaikka olisi vaikeaa
Ymmärrä, kun hän ei
Kaipaa silloin, kun olet yksin
Vaikka hän on mennyt edeltä jatka eteenpäin
Ole onnellinen
Tiedäthän että toisena päivänä
Kohtaatte ylhäällä

Kunsootsä

Kun soot vaa sä
Nii sun elämä
Muuttuu kuulemma
Nii moon kokenu
Ku oon kokeellu

Jonset soo sä
Nii soot mä
Enkä mä kuiteskaa voi olla sä
Koska mä en haluu olla ku ainoastaa mä
Mutta ku mä oon mä

Niin sillon -jos sä olisit mä- säki jäisit suustas kiinni
Sä vahingossa innostuisit
Unohtasit että käyttäytyisit niinku ihimiset
Sä tirauttaisit kyyneleen jos susta siltä tuntuis.

Suaki kiinnostais justii se ihiminen. Ei ny niinkää mitä se on syöny
Mutta sen sisin. Kirurgit tutkikoot ja kaivelkoot muuten.
 Sä vaan keskittyisit siihe ihimisee.

Ku sä vaa haluat hyvää
Kun sä olisit ajatellu nii että turhaa olisit kaiken läpi kulkenut, ellet voisi jakaa siitä hyvää toisen ihimise elämään

Mutta jos sä kuiteski mieluummin oot sä
Niin antaisitko mun olla mä?

Silloin

Joskus elämässä tulee outoja aikoja.
Voisi kuvailla myös niin, että ei etukäteen koskaan eikä ikinä olisi ajatellut olevansa jossain erikoisessa tilanteessa.

Olet ajatustesi kanssa.
Olet jossain mielessä tottunutkin olemaan itsesi seuraneitinä 😊

Ihmiset, jotka ovat ympärilläsi, eivät sitä kuitenkaan ole.
Kaikki ovat etääntyneet.

Tahtovat pitää hajurakoa.
Pelkäävät saavansa tartunnan.

Minä olen tarttumaton!
Olen harjoitellut sitä koko ikäni!
Vaikka kuvittelet, että jään kiinni kuin takiainen, petyt minuun.

Koska olen aina ollut itsenäinen.
En jaksa kovin pitkään. Enkä halua olla liian tuttu.

Mitä ihmiset pelkäävät?
Älä nyt mieti muiden murheita.
Keskity omiin asioihisi.

Ne omat asiat eivät muutu keskittymällä .
Minä luulen, että ne muuttuvat ajan ja elämän mukana.

Onko väärin kysyä, mitä sinulle kuuluu?
Voinko jotenkin auttaa ?

Silloin
Silloin kokisin olevani.
Olevani ihminen
En enää niin ulkopuolinen.

Tässä kohtaa hän jälleen hymähtää itselleen ja suo herkän hymyn,
 jota eivät tietenkään muut näe.
Koska hän on yksin.

Jälleen aika tikittää taustalla turvallista rytmiä.
Se tikittää aikaa käydä levolle.

Helle on onneksi hieman helpottanut.
Hän loikoilee sängyllä ja avonaisesta ikkunasta tulvii henkäyksittäin ihanan sopiva raikas tuulenvire.

Juuri nyt ei sitä näy, mutta hän tietää, että taivas valvoo.
Yöllä kuu
Päivällä aurinko

Ne, jotka pyörivät minun ympärilläni
Joista niistäkään en saa kiinni 😊