Helmoissa Tuulee

Nainen 

Tuuliviiri

Ottaa tuulta purjeisiinsa

Onko kaikkien tuulten vietävänä?

Naisen hampaisiin tarttuu tuulessa hiekkaa

Kuka sitä irrottaa?

Tuulen viemää

Tuulen tuomaa

Naisen elämän kiemurat

Välillä koetukset ankarammat

Tuuli kuivaa kyyneleet

Mutta aina säilyy haaveet toteutumattoneet

Tuulen suuntaa ei voi tietää

Mutta sydämen sykkeen ymmärtää

Nainen tuntee vaihtelunsa

aikojen ailahtelunsa

Mielensä sopukoissa kiemurtelee

jokaisen kolkan tutkiskelee

Ei sellaista tilannetta

mistä ei naisella havainnetta

Mistä sen herkkyyden on hän saanut?

Lahjana Luojaltansa 

Avuksi niille kiveen hakatuille miehille

joidenka taidoille

Joiden ymmärrykselle

ei ole selittäjää

ainoastaan tässä naisessa

jonka helmoissa

tuuli heilahtelee

tuo raikasta tuulta

kuin unta

elämään harmaaseen

taittuvaan kevääseen

Kunpa ne kiveen hakatut miehet ymmärtäisivät, 

millaisen kätkön

 ovat löytäneet

Naisesta 

jonka helmoissa

tuuli heilahtelee

Jonka silmistä ilo 

pilkahtelee

Kiveen Hakattu Mies

Sillä on periaatteet.

Samoja vaatteita voi käyttää.

Ei haittaa miltä näyttää.

Ruoka on ruokaa, jota syödään sitä varten,

että pysytään hengissä.

Sen ei tarvitse olla trendissä,

riittää että maha täyttyy,

eikä rinnuksille läiky.

Juoma on juomaa,

jota juodaan, että humallutaan.

Se on yks pahe,

josta ei tarvitse olla kade.

Naiset on sille akkoja,

joista ei saa kuin sydämeensä rakkoja.

Töitä tehdään,

että eletään.

Joskus se tympäisee

ja illalla kovasti ramasee.

Se akka valittaa ja kitisee.

Miten kaikki on aina väärinpäin,

vaikka kuinka yrittää elää oikeinpäin.

Kersoja on siunaantunut,

niiden edesottamuksista onkin harmaantunut.

Se ei pahemmin puhele,

eikä pussaile.

Harvemmin enää emäntäänsä halailee.

Sen elämä on kovettunut,

Ei sen mieleen tunteilut oo soveltunut.

Se on syntynyt risusavotan keskelle

Syvälle suolle

autiomaalle

Kivenlohkareesta se on hakattu

mieheksi muokattu

Kipeää on tehnyt

mutta ei toinen sitä nähnyt

Se on kiveen hakattu

eikä muovaannu

Siitä on tullut se,

mikä se on

Voisi sanoa toivoton

Mutta ei kiveen hakattu mies sellaisesta tiedä

kun ei koskaan ole voinut ajatuksiaan esille viedä

Mikäs miehen on ollessa

turvassa kovassa kivikuoressa.

No..

28.1.2018

Tahtoisin laskea pääni

Uneen koskaan näkemääni

Jolloin kaikki huolet

kaikki kyyneleet

jokainen suru

ainutkin ilo

muuttuu

Olemattomaksi

Tunteettomaksi

Olotilattomaksi

Missä olen vapaa kaikesta

jokaisesta murheesta

vaivasta ja sairaudesta

Mutta EI

Minä menen tämän läpi

kävi miten kävi

mutta hyvin kävi

Mitäs jos en onnistunutkaan?

Rakastan tuota kuvaa! Rakastan äärettömän paljon noita tarinoita, joissa Nalle Puh ystävineen seikkailee puolen hehtaarin metsässä. Ne ovat täynnä hauskoja kommelluksia, jotka sisältävät meidän arkeemme sopivia oivalluksia ja rohkaisuja. Olen katsonut niitä lasteni ollessa pieniä. Kaipaan eriyisesti sitä videoa, jossa myyrä pulpahtaa maan uumenista ja toteaa, "ettei ole luettelosssssa" :)

Myyrä tosin ei vaikuta yhtään alakuloiselta, eikä pettyneeltä elämäänsä. Hän pikemminkin antaa itsestään sen vaikutelman, että on kova kiire kaivaa onkaloita maan alla.

Jos alkaa oikein miettiä, niin jotkut meistä ovat juuri myyrän kaltaisia: Iikertävät omia juttujaan, kaivavat syvältä, eikä heillä ole pahemmin aikaa muille. He ovat erittäin itsenäisiä, voisinpa kutsua jopa itsekkäiksi.

Nalle Puh taas on oikea suloisuuden ilmentymä. Hän niin kovasti tahtoo, että kaikilla on hyvä olla ja pyrkii täyttämään kaikkien toiveet. Toki hänelläkin on heikkoutensa, koska hän voisi ottaa teetä, mutta ainoastaan sitä hunajaa.

Tiikeri on se sangviinikko, joka on aina hyväntuulinen ja saa toiset säpsähtelemään edesottamuksillaan. Hän on oikeasti todellinen persoona. Mutta on hänelläkin heikko kohta...eräässä tarinassa hän pelkää. Yleiskuva Tiikeristä on iloinen ja reipas. Mielestäni hänestä löytyy herkkyyttäkin.

Nasu on riippuvainen. Hän on arka ja epäilevä. Aina. Ellei Nalle Puhia olisi, Nasu tuskin seikkailisi puolen hehtaarin metsässä. En oikein muista, mutta jotenkin on sellainen olo Nasusta, että hän ei uskalla elää. Hän on niin arka, ettei anna edes onnistumisien vallata kokonaan, koska kuitenkin jjjjjjos jjjotttaiinnn sssssatttuu...

Ihaa Aasi on tämän tarinan päähenkilö. Itse asiassa tästä ei pitänyt tulla kuvakielinen kirjoitus, mutta etsiessäni epäonnistumista kuvaavaa kuvaa tuohon ylös, muistin, että Ihaa Aasi on epäonnistunut.

Niinpä tämä kaikki syvällinen, josta tahdon sinulle kertoa ja erityisesti rohkaista sekä herättää sinussa ajatuksia uusille urille, verhoutuu nyt tähän lastentarinan henkilökuvauksiin.

En tiedä, mitä Ihaan elämässä on tapahtunut, mutta aivan varmasti paljon vastoinkäymisiä, joista hän ei ole selvinnyt voittajana maaliin.

Hänen värityksensäkin on harmaa.

Korvat roikkuvat aivan reilusti alas. Kaikki sen näkevät. Hän ei enää jaksa peitellä omaa elämäänsä eikä myöskään fiilistään.

Ainut väripilkku, joka hänen elämästään ja elämässään on, on se kirkkaanvärinen rusetti hännässä. Jännää, mutta se on juuri hännässä. Lopussa.... aivan kuin piste iin päälle. Lopussa kiitos seisoo - jos sittenkään... toteaa Ihaa.

Aasi vaikuttaa sellaiselta henkilöltä, joka ei pahemmin enää jaksa ottaa apua vastaan. Hän on sulkeutunut omaan synkkään maailmaansa, koska elämä on kohdellut häntä niin rankalla kädellä.

Hän on vähäpuheinen, eikä häntä jaksa edes iloisten ystävien seura pahemmin kiinnostaa.

Onkohan hänen elämänsä mennyt aivan eri tavalla, kuin hän olisi toivonut?

Alku on saattanut näyttää lupaavalta. On ollut perhe ja lapsia. Vanhemmat ovat käyneet töissä ja elämä on sujunut kuten sen luultavasti olisi kuulunutkin sujua.

Mutta sitten alkaa tulla niitä muttia..

Ero, rahahuolet, työhuolet, yksinäisyys, masennus, alakulo, epätoivo ja onhan näitä lueteltavia.

Vaikka hän olisi yrittänytkin jatkaa elämää ja löytää uuttakin kumppania, ei mikään ole onnistunut. Siltä hänestä tuntuu. Se tunne on hänelle yhtä totta kuin herätyskellon pärinä aamulla siihen työhön, jota on pakko tehdä niin paljon kuin vain ikinä jaksaa, koska on velvoitteita..maksettavia elatusmaksuja ja velkoja.

Ihaasta tuntuu, että vaikka hän kuinka ja mitä yrittääkin, mikään ei onnistu. Hän kokee olevansa epäonnistumisten suossa.

Sitten on näitä Nalle Puheja. 

He ovat tassut ja korvat höröllä. He tahtovat AINA AUTTAA. Puhin mielestä mikään ei ole mahdotonta, kun on ystävä rinnalla. Kyllä Puhiakin on koeteltu, mutta hän on ottanut sellaisen selätys asenteen elämäänsä kohtaan. Hän on jutellut asioistaan ja kaikista iloistaan sekä myös suruistaan. Hän ei ole jäänyt asioidensa kanssa yksin. Siksi hän on selvinnyt. Hän tahtoo myös, että kaikki hänen ystävänsä selviävät, eikä Puhin mielestä todellakaan ole merkitystä sillä, mitä Puh on kokenut. Hän pitää niitä kuvainnollisesti ilmaistuna sinä hunajana, josta hän itse erityisesti pitää, mutta toki hänen ystävänsäkin. 

Sitä hunajaa hän mielellään tarjoilee. Kitsastelematta. Hän niin tahtoo, että kaikki hänen ystävänsä olisivat edes hetken tyytyväisempiä ja luottavaisempia huomiseenkin, mutta erityisesti tähän hetkeen.

Miksi Ihaan on niin vaikeaa ottaa ystävää vastaan ja saada olla lähellä ja tulla rohkaistuksi?

Ei Ihaa ole yhtään sen huonompi kuin Nalle Puh. He seikkailevat samassa kirjassa. Pelkäävät välillä aivan samassa metsässä. Heillä kaikilla on omat ajatuksensa ja tunteensa samasta tilanteesta.

Nalle Puh tahtoisi vain auttaa.

Sallitko sinä?

Sukset Ristissä

Sukset Ristissä

Mulla on sukset

Ne ei oo Jalakset

Mä niillä hiihtelen

Kesät talvet päästelen

Toisinaan luisto on loistava

Välillä meno on surkea

Mä pelkään laskuja

Pidän vauhtia liian kovana

Nousut onnistuu

Ellei kompastu

Omiin suksiinsa

Vahingossa pois ladulta

Siellä on joskus kiviä

Yllättäviä käänteitä

Oman itseni kanssa kamppailen

välillä hiuksia haroen

Kuka meni mun pään sisälle

Vaikken kutsunut häntä peremmälle

Mun sukset on ristissä

Ja sydän kylmänä

Tahtoisin olla ystävä

Ystäväsi

Millainen on ystävä?

Sitä mietin tänä hetkenä

Onko ystäväsi se, joka on läsnä?

Läsnä milloin?!

Vierelläsi silloin, kun kaikki on ihan ookoo?

 On paikalla silloin, kun sinulle sopii?

Rohkaisee silloin, kun tarvitset rohkaisua?

On juuri Sinulle, mitä sinä tarvitset?

Tässä muutamia kysymyksiä.

Mielestäni ystävyys on suurimpia asioita elämässä.

Todellinen ystävyys.

Joka on tasapuolinen

Molemmilla on oikeus olla oma itsensä.

Ihan kaikkine heikkouksineen

Mitä on olla ystävä?

Se on 

kuunnella

se on 

ymmärtää

se on 

sanoa rehellinen mielipide

se on 

rohkaista

se on 

oikaista suunnan valinnassa

se on 

rakastaa

se on 

tukea

se on 

antaa kannustavaa palautetta

se on 

olla avoin

se on 

olla LUOTETTAVA

Mielestäni ei ole mitään väliä, mitä sukupuolta kyseiset henkilöt ovat

Tärkeintä on se, 

että välittää.

Välittää siitä, mitä kuuluu

Välittää siitä, että on surullinen

Välittää siitä, että on onnellinen

Välittää, että onnistut

Välittää, että epäonnistut

Jakaa iloasi

Jakaa suruasi

Aina ystävän ei tarvitse olla suuna päänä.

Riittää, että hän vain on

OLEMASSA.

Kirjoitan Sinulle :)

Kirjoitan 

Otan kynän käteeni

se on siinä tottuneesti

Mulla on mielessäni

pyörimässä päässäni

Kirjoitan sut tainnoksiin

Ajatuksistani pyörryksiin

Kirjaimet solkenaan virtaa

Ei kukaan voi niitä hidastaa

Aakkoset pulppuaa

konsonantit ja vokaalit

sekoaa

Iloiseksi tarinaksi

Kivaksi sopaksi

Levy on kutosella

kattila jo kuumana  ! :)

Mullon

Mullon jalaat
Mullon pää
Mun pää on ylempänä kuin jalaat
Mun jalaat pysyy maas
Mutta tua mun pää!

Joskus son pilivis
Joskun son sätees

Kivaa vaihtelua
Aikojen iloja

Et ole tervetullut

                                                               
Sinä olet hento
Sinä olet kaunis
Sinä olet ainut
Sinä olet erityinen

Sinä olet suunnitelma
Piirretty ihanalla, herkällä siveltimellä
ennenkuin olit
ennenkuin hengitit
ennen ensimmäistä hymyäsi

Silloin jo valloitit sydämeni
Silloin tiesin että, tekisin vuoksesi kaikkeni

Sinulla on enkeli,
joka on aina vierelläsi
Sinulla on enkeli,
joka sinua suojelee

Suojelee silloinkin,
kun en ole tervetullut.

Minun kyyneleeni, jotka valuvat poskillani
olkoot sinun elämäsi helmiä.

Niitä,  jotka sinua kantavat silloin, kun sinuun sattuu.
Olen etäällä, mutta lähelläsi,
Aina

Siunaten Sinua rakkaani

Epäkurantti

Tällä kertaa muistelen ensimmäisiä työvuosiani ammattiin valmistumiseni jälkeen.

Tai paremminkin ensimmäistä kesätyöpaikkaani Valiolla, josta sittemmin tuli vakinainen työsuhde.

Pääsin rasvaosastolle valvomoon töihin. Siellä seurattiin maidon prosessia voiksi. Oli to del la mielenkiitoista hypätä aivan uuteen maailmaan koulunpenkiltä suoraan. 

Työkaverit olivat mahtavia. He jaksoivat selittää, opettaa ja neuvoa nuorta naisenalkua.

Toista kotimaista kieltä puhuva maitokuski tuli kerran työnsä merkeissä tankkiautonsa kanssa Valiolle. Muistaakseni juttu meni niin, että hän yritti nähtävästi saada tyhjättyä tankkiautonsa lastia, mutta oli puhunut jotain sellaista että, " sekatavara, ROTTA PUTKESSA!" :)

Tuo on yksi mieleenpainuvista jutuista. Toki niitä on paljon jäänyt hymyillen muisteltavia asioita. Rakastin olla töissä Valiolla. Siellä oli niin hyvä ilmapiiri.

Tuon hienon sanan, jonka laitoin sinua provosoidakseni  otsikoksi, voi ihan tavallisellakin adjektiivilla ilmaista.

Pilalla.

Toisinsanoen käyttökelvoton, rikki, säpäleinä tai hajalla.

Minulla on valitettasti sellainen luonne, että mielelläni korjailen vanhoja tavaroita, esineitä, kodinkoneita, vaatteita - mitä milloinkin.

Yksi nousee tuosta ylitse muiden.. nuo kodinkoneet... huh huh... tiedän, ettei teknikko aina hallitse ihan kaikkea, mutta jos yrittämisestä puhutaan, sitä minulta ei puutu. Yritän eres :)

On aika monta juttua sattunut noiden kodinkoneiden kanssa.. muutamankin kahvinkeittimen olen puhdistanut käyttökelvottomaksi...leivänpaahtimia...en edes muista kaikkia..

Viimeisin projektini koskee vanhahkoa liettä, joka oli edellisessä elämässään ollut heikolla hapella puhtauden suhteen..Minä päätin hieman puhdistella.. irrotin kannen.. laitoin parin päivän päästä ruuvit takaisin..

Kytkin voimavirtajohdon.
Mitä tapahtui?

Paloi sulake.. nyt se liesi on käyttökelvoton siihen saakka, kunnes omalta häpeältäni uskallan soittaa sähkömiehelle, joka sen meille asensikin ja kertoa, mitä olen taas mennyt tekemään.

Ei!! En ole nälkää nähnyt, vaan tuo kyseinen liesi on mun mehunkeittoliesi...

Ihminenkin saattaa olla epäkurantti. Pilalla. Rikki. Hajalla. Kahtia. Palasina.

On asioita, jotka ovat uineet liiveihisi. 

On asioita, jotka olet itse ajattelemattomuuttasi saanut aikaan ja jotka ovat rikkoneet sinua.

On asioita, joita toiset ovat sinulle aiheuttaneet. Rehellisesti ilman sinussa olevaa syytä.

On asioita, joita olet joutunut tekemään sen vuoksi, että näet hieman pidemmälle kuin oman nenäsi ja olet tahtonut ottaa syyt niskoillesi. Olet ottanut sen riskin, että sinuun sattuu, kun sinua rikotaan.

Voi, mitähän vielä tulisi mieleeni? 

Syitä siihen, että olen rikki?

Syitä siihen, että olet pilalla?

No, itsestäni ainakin koen, että olen pilallinen ihan pelkästään sen vuoksi, että sairastan Parkinsonin tautia ja etten ole työelämässä mukana.

Koen sen pilallisuuteni esimerkiksi kävelylenkillä. Vihreä valo alkaa palaa suojatietä ylittäville. Minua pelottaa. Mitäs jos yhtä-äkkiä liikkeeni pysähtyy?

Mitäs jos kaadun keskelle tietä?

Entäs jos auto ajaa päälleni, koska ei käsitä, etten yksinkertaisesti pääse ylittämään tietä?

Muutamiakin kertoja olen kävellyt ylimääräisiä matkoja vain sen vuoksi, että löytäisin rauhallisen paikan ylittää tie turvallisesti.

Ihmisjoukossa kävely myös tyssää kuin seinään. Pelkään, kun ihmiset tönivät, vaikka en läheisyyttä sinänsä pelkää, mutta sitä liikehdintää. Koska en voi tietää, mihin suuntaan kukakin menee, se tuottaa minulle pelon. En kykene suunnittelemaan suuntaani.

Voi, onpa tämä hankalaa selittää, miltä tuntuu.

Kun kerran aloin kertoa pilallisuudestani, niin mikäpä siinä. Aiheessa pysytään siihen saakka, kunnes hairahdetaan. Se ei ole minulle uutta. Olenhan epäkurantti.

Mutta on myös sellainen pikku tekijä potenssiin jotain ja paljon, että puhun liikaa seurassa, jossa on useampi kuin minä ja joku toinen henkilö.

Kärsin valtavasti siitä. Tiedostan sen. En tiedä mistä se johtuu.. Olen mietiskellyt (yllätys yllätys), että kenties syy on joko 

a) sairaudessa

b) lääkkeiden sivuvaikutuksessa

c) avoimen ja sosiaalisen luonteeni vastakkainasetellusta elämästäni, jossa tekisi mieli kiljaista, kun on niin hiljaista.

-Tähän en enempää kommentoi, koska olen jo niin sata kertaa siitä avautunut.

Ja sitten koko menneisyyteni.. En ole todellakaan onnistunut tai elämäni ei ole mennyt niin kuin olisin toivonut, vaikka kaikkeni olenkin vilpittömästi yrittänyt.

Olin ensiapukurssilla tässä hiljattain. Siellä kerrottiin tapaus, jossa henkilö oli saanut sähköiskun. Vasta vuosien päästä paljastui, että hän oli sisältä täysin hajalla... syynä oli voimakas sähköisku...

Kuinka usein näet vain sen, minkä näet. 

Näet, vaikka et näekään.

Et näe, että olen rikki.

Minullakin on sirpaleita, jotka sattuvat.

Sisälläni saattaa olla pommi räjähtänyt, mutta et näe sitä, koska olen oppinut selviämään itsekseni. Ei tartte auttaa, kuten joku oli sanonut.

Olen opetellut peittämään kipuni, koska pelkään, että kestä kuulla. Että lähdet ja käännät selkäsi.

Olen opetellut keksimään yksin ratkaisuja, koska en halua, että sinuun sattuu. Että sinuun sattuu, ei kenties niin paljon kuin minuun, mutta saattaa olla, ettei sinun maailmasi kestä sitä, koska et ole harjoitellut, kuten minä olen.

Jälleen kerran totean, ettei nuo minun harjoitteeni tee minusta kukkulan kuningatarta. Minä olen vain minä. En sen enempää.

Joku kuitenkin näkee sirpaleissakin kimalluksen. Sirpaleen särmät loistavat auringonsäteiden osuessa niihin.
Itse asiassa sirpaleissa on enemmän loistetta kuin ehjässä astiassa!

Mielummin olenkin juuri minä, sirpaleista kerran kokoon kasattu.

Olen jollekin tärkeä...

Tunnelin päässä ?

Kiitos

Raotan verhoa..

Hitaasti siirrän sivuun 

Aurinko pilkistää jo iloisesti

Tervehtii 

Säteet saavuttavat sydämeni

Täyttävät mieleni onnella

Toivo, joka on ollut piilossa

Löytyy elämääni 

Uusi päivä

Jälleen uusi tilaisuus

Olla elävänä

Tuntevana

Kiitos tästä ❤️

Mitä jää?

Mielessäni on jo pitkään ollut elämän katoavaisuus. Sekunnit, minuutit, tunnit, vuorokaudet, viikot, kuukaudet, vuodenajat, vuodet ja vuosikymmenet seuraavat toisiaan.

Usein katson taivaalle ja mietiskelen, että mitä sitten ihan oikeasti tapahtuu, kun tämä loppuu?

Mistä tai miten ihmeessä olen alkanut olemaan?

Miten lakkaan olemasta?

Syntymästäni en muista mitään, mutta todella varhaisesta lapsuudestani erittäin paljon. Muistan talon, jossa asuimme. Muistan neuvolan yläkerrassa asuneen ihanan Lyyti-mummon, jonka luokse piti nousta kapeita ja jyrkkiä, valkoisia portaita pitkin. Siellä tuoksui omenoilta.

Muistan myös meidän auton. Minulla on siitä kuvakin. Liitän sen myöhemmin.

Muistan myös toisen paikan, jossa pienenä asuimme. Se oli mummolan pihatupa. Yksi huone ja makuusoppi. Äiti on ollut aina todella siisti - kuten isäkin. Kaikki oli aina järjestyksessä ja puhdasta.

Isä oli töissä puusepänliikeessä.

Meillä oli sellainen pienehkö, mitaltaan kenties 30cm pitkä radio. Nähtävästi isä oli tehnyt seinään tason, jonka päällä radio oli. Riittävän ylös asennettu, ettemme veljeni kanssa siihen yltäneet.

Äiti kuunteli aina radioa. Hän pitää edelleenkin valtavasti musiikista. Veren perintöä kenties, koska osa minua hengittää musiikin kautta.

Kello neljän aikoihin radiosta tuli liikenneradio, tai vastaava. Silloin tiesimme isän tulevan pian kotiin.

Uudessa tuvassamme, kuten sitä vuonna 1972 kutsuttiin, talon lattia oli vielä sementillä. Minua nelivuotiasta ei sementtilattia häirinnyt, vaan seisoin pienellä jakkaralla ja esiinnyin

vanhemmilleni ja veikkaan, että taisi olla setäni vaimo myös kuuntelemassa. Lauloin mekko päällä ” sant Pauli ja reeperpaan, sinne veri vetää uudestaan”.

Toisen laulun muistan olevan ”Tom Tom to rom Tom Tom ”.

Olen joskus kertoillut vanhemmilleni muistissa olevia asioita. He ovat ihmetelleet, kuinka voin niin varhaisesta ajasta muistaa.

Kenties siksi, että ne ovat olleet onnellisia.

Tottakai nyt kun on aikaa pohtia kaikkea, mitä on tapahtunut elämässäni, ovat hyvät muistot nousseet mieleen. Toisaalta  minua harmittaa suunnattomasti se, etten käynyt lukiota loppuun. Yksi vahva toiveammattini olisi ollut psykologi.

Minua on aina kiinnostanut valtavasti ihmisen sielunmaisema ja sen liikehdintä. Mielen tunnot ja nykyään erityisesti syyt niihin käyttäytymisiin, kuinka ihmiset toimivat eri tilanteissa. Miksi he reagoivat omalla tavallaan. Miksi kommentoivat tai sitten ovat hiljaa.

Kuinka jonkun voi olla vaikeaa antaa toisen ihmisen koskettaa?

Miksi parisuhteessakin saattaa olla esteeellisyyttä osoittaa fyysisesti se, että toinen ihminen on tärkein?

Mitä tekee sinusta estoisen?

Minä koen usein olevani liiankin avoin ja reipas. Olen kuullut olevani hyvällä tavalla hassu.

Mitä sinä luulet, että sinusta jää, kun täältä lähdet?

Eräässä kirjassa kerrotaan siitä kauniisti.

Siinä sanottiin hautausmaan olevan täynnä toteutumattomia unelmia....

Millaisen maalauksen ajattelet jättäväsi jälkeesi?

 Onko siinä kirkkaita vai tummia sävyjä vai molempia sopivassa suhteessa?

Luuletko maalauksesi olevan abstrakti vai esimerkiksi maisema vai kenties muotokuva?

Jos se on muotokuva, oletko onnellisen näköinen, tyytyväinen, surullinen vai kenties iloinen?

Entäpä jos sinä olisitkin sävellys?

Millainen teos olisit?

Olisiko se jousipainotteinen, urkujen säveliä, pianonpimputusta, akustinen kitarasävellys, sähkökitara, saksofoni, huilu vai mikä ajattelet olevasi?

Seuraavana kysyn sävellajiasi...

Kuulemmeko toiveikasta vai surullista musiikkia?

Mutta entäpä kirja?

Millaista sinua olisi lukea?

Pitkästyisinkö?

Saisinko uskoa ja toivoa huomiseen?

Runo!

Oletko riimitetty, 

vai hapuilevia ajatuksia sinne sun tänne

siellä sun täällä?

Minä tahtoisin olla leima sydämessäsi.

Sellainen leima, joka on jättänyt sinuun lähtemättömän muistutuksen siitä, 

että 

vaikka tiedät minun suruni, 

vaikka tiedät minun pelkoni,

vaikka tiedät heikkouteni,

vaikka tiedät tunteikkuuteni,

vaikka olet nähnyt kyyneleeni,

vaikka olet nähnyt ilon silmissäni,

vaikka elämäni on aikamoisia haasteita rastilta toiselle,

vaikka olen halunnut kuolla,

silti olen elänyt.

Olen elänyt koko sielullani, hengelläni, voimallani, rakkaudellani, antaumuksellani, mielelläni,

Olen antanut itsestäni sinulle palan.

Olen antanut sinulle palasen taivasta, 

minussa niin heikossa ja pienessä.

että se kantaa sinuakin

Se kantaa sinut yli kaiken.

Se kantaa sinut sinne, missä jäljelle jää 

iankaikkisuus

Sinäkin olet miettinyt

◦ Sinäkin olet miettinyt

Oletko miettinyt, kuinka sijoittaa, mikä olisi kannattavin ratkaisu, jotta saisit mahdollisimman suuren tuoton ilman, että verottaja lohkaisee kipeää tekevän kakun palan?

Kenties lähempänä sydäntäsi ovat mietteet siitä, että jo kolme vuotta on kulunut tämän auton hankinnasta, joten sinun olisi viisasta vaihtaa se jälleen uuteen. Mutta minkä merkkiseen tällä kertaa  vaihdat vai pidätkö nykyisen merkin, mutta ehdottomasti hieman suurempaan on luonnollisesti vaihdettava. Järkevää olisi kilpailuttaa eri liikkeiden välillä, mutta tuskailet aikaasi, mikä menisi kaupoissa kiertelyyn. Olethan kiireinen mies, haluat jokaisesta tilanteesta parhaimman hyödyn.

Kyllä, tiedostan sen, että minun kirjoituksiani lukeva kohderyhmä tuskin on miespuolisia, mutta tämä tuli mieleeni. Kenties siksi, että minua kiinnostavat autot. Etenkin niiden puhtaanapito ja huoltoon liittyvät asiat. Käytännössä tämä  huolto kohdallani tarkoittaa sitä, että varaan ajan ja vien auton, noudan ja suoritan maksun pankkikortilla, johon tulee kuukausittain  plus-merkkinen suoritus eläkekassasta. Tankkaamisen jättäisin mieluummin jonkun toisen tehtäväksi, mutta käyttäjänä se on luonnollisinta myös tältä samalta pankkikortilta suorittaa.

Sallinet minun jatkaa miesten maailmassa. En ihmettele, vaikka sinulla olisi tullut mieleen ajatus puolison vaihdosta. Sekin on haastavaa, koska ay, ya, oy, ky, mitä lie kukkii joka oksalla. Sisäänajettuja kaikki mokomat. Mitä vikaa heissä on ollut, kun ovat vaihtoon menneet?

Hyvä jos ovat edes kolme vuotta kestäneet. Joku on saattanut katsella ja yrittää liikkua tuolla huonosti  juuri hänen tarpeitansa  täyttävällä ”autolla” vuosia, vaikkakin se olisi ollut yhtä tuskaa.

Mennäkseni varsinaiseen asiaan, joka minulla tänä yön hetkenä on mielessäni ja joka edesauttaa minua harjoittamaan sitä vapudentilaa, johon tämä pian kaksikymmentä vuotta kestänyt eläköön -tyminen on minut saattanut. Minä nääs olen koeajolla sellaisen asian kanssa, mikä ei kyllä liity kuin jossain määrin aiheeseen, mutta toisaalta liittyy täydellisesti, nimittäin opettelen löhöilemään aamusta niin pitkään kuin huvittaa.

Pääasia tässä itse keksimässäni harjoitteessa on siinä, että opettelen nauttimaan olostani olla tekemättä yhtään mitään muutakuin sitä, mistä pidän. Ilman syyllisyyttä. Ilman laiskaksi itseäni tuntevaa.

Opettelen ajattelemaan itsestäni, että riitän minuna. Opettelen tuntemaan niin ja myös elämään.

Näistä seuraavista ajatuksista olen erityisesti kiinnostunut, joita sinulle tulen kertomaan.

Toivottavasti jaksat lukea, eikä olisi kovin paljon kirjoitusvirheitä.

Äitini totesi tuosta Matkalla- jutusta, että oli kuulemma valtavan pitkä !

Ymmärsin rivien välistä, että oli kenties saattanut tulla aika pitkäksi lukiessa. Minulle olisi tullut aika pitkäksi, ellen olisi saanut kirjoittaa ;)

Joidenkin elämä on haasteita täynnä.

Toisilla ne ovat myönteisiä haasteita, joihin tartutaan täynnä intoa, tarmoa, uskoa ja luottamusta siihen, että kun oikein antaa itsestään koko suuren energiavarastonsa, taitonsa ja lahjansa sekä kaiken sen viisauden , jonka on korkeasti koulutettuna saavuttanut hyvissä, kokemusta lisäävissä, cv-ssä upeilta näyttävissä tehtävissä ansainnut, niin he voivat jälleen kerran todeta ilman turhaa ylpeyttä itsestään että, ” olenpa taitava ja lahjakas”. 

He ylittävät vesistöt varvastansakaan kastelematta ja aurinko alkaa aina paistaa.

He pääsevät etenemään urallaan toivomallaan tavalla, käyvät salilla pitääkseen yllä yleiskuntoaan ja säilyttääkseen edustavan ulkoisen  olemuksensa.

Pakettiin kuuluu myös ulkomaanmatkat viiden tähden hotelleissa.

Kuka sen tietää, vaikka nämä onnellisten haasteiden ihmiset omistaisivat jonkun mökinkin jossain muualla kuin samean ja turpeisen vesistön vieressä, jonne ei pääse muutakuin traktorilla. Ellei sitten ota riskiä. 

Saattaa olla, että osa menestyjistä pelaa korteillaan varman päälle, mutta kaikesta huolimatta kuvittelisin mielelläni, että heistäkin löytyy Pelle Pelottomia, jotka ottavat riskejä.

Katselen mietteissäni parhaillaan  tuota olohuoneen ikkunaa, jossa vielä muutaman päivän valaisevat valot. Otan ne pois näiden pyhien jälkeen.

Silloin palaamme arkeen ja rutiineihin. Se on hetki, jolloin on jälleen totuteltava normaaliin sisustukseen. Totuteltava siihen, ettei ole loistetta.

Sinäkin kenties olet joskus pohtinut elämääsi. 

Kuinka sinusta tuntuukaan siltä, että elämäsi kulkee yli vuorien, jokien, laaksojen, kukkuloiden, soiden, rämeikköjen, peltojen, mutta harvemmin niittyjen. Hiekkarantoja et muistisi mukaan ole löytänyt, vaikka kartassasi on niitä merkittyinä. 

Jostain kumman syystä ne ovat joka ikinen kerta jääneet sinun ihosi kosketusta vaille. Epäilet hiekkarantojen sinua kaivanneenkaan, koska olet niin likainen. 

Likainen kaiken sen kulkemasi reitin jälkeen. 

Kenkäsi ovat kuluneet ja rapaiset. 

Märätkin tuntuvat olevan juuri tuon äskeisen jalan lipsahduksen jälkeen.

Haiset

Ihosi on huonossa kunnossa

Vaatteesi, mitkä ne ovat?

Olet alasti

Kylmä

Harmaantuneet hiuksesi, mitä nyt sattuu olevan jäljellä, sojottavat joka suuntaan samoin kuin sinun sisäinen kompassisi.

Juuri kun olet hieman saanut suhittua hiuksiasi sormillasi toivomaasi suuntaan ja kenkäsi ovat aavistuksen kuivemmat kuin hetki sitten, olet löytämässä kuluneesta  ja täysin sottaisesta paperisesta kartastasi jonkinlaisen laavun. 

Ainakin tuo täplä siltä sinun silmässäsi näyttää.

Virtaa vanhassa puhelimessasi ei ole ollut vuosiin, koska ei tässä maastossa kulje kuin kaltaiseni. Heidän onnekseen en ole moneenkaan törmännyt. Mutta sinulle surullista, koska ei ole ketään, jolle jutella.

Puhelimella olisit voinut paikantaa itseäsi ja vaikka pyytää helikopterin sinu hakemaan, jos niin olisit niin tahtonut.

Mutta jossitella voit, kun et muutakaan voi.

Samassa kuuluu pläts jalan alta ja olet nurin. Koko alaston sinä siellä rämeikössä!

Kompastuit taas, vai tuliko jokin muu iso este eteesi, ettei muuta tietä ollut kuin se ainut.

Yrität jälleen 

Yrität

Yrität

Yrität

Sinusta alkaa hiljalleen tuntua, ettei tässä kartassa, joka sinulle on annettu, ole ainuttakaan levähdyspaikkaa.

Ei tipan tippaa bensaa suoniisi.

Yö häämöttää 

Sinun autosi moottori yskähtelee enteilevästi

Ei tunnu mukavalta yksin täällä.

Silti sinä katselet

Tätä samaa yötä

Samaa kuuta

Samaa auringonnousua

Samaa aurinkoa 

Hengität 

Ilmaa

Hengität samaa ilmaa

Aika tikittää samat sekunnit

Sinulle

Haasteesta toiseen kulkevalle

Kiitollisuutta tunnet siitä,

Että meillä kaikilla on samat perusasiat, 

tai no, edes muutama.

Ainakin nuo edellämainitut.

Sitä tankkausta kaipaisit Olet niin tyhjä

Minäkin olen miettinyt

Askel 2 0 1 8

Tuokoon tulevat päivät tullessaan mitä tuonevat

Asenteeni olkoot luontevat

Jaksaa sitä pienellä ponnistuksella tai 

tarvittaessa ystävän avustuksella

Nääs ystäviä on harvoja 

Vähemmän kuin mun päässä karvoja

Tiedä sitten oonko hankala

Vai elämäni ainoastaan haastava

Päivät pitkät ajatusten kanssa

Kuin yksin maailmassa

Meitä on monta päivien hiljaista 

Voitais kerran yhdessä kiljaista

Porskuttakaa eteenpäin te urheat

Me tullaan perässä me raihnaat

Vielä me teille näytetään 

Ettei kaikki ole sitä mitä yritetään

Elämässä on asioita

Joita ei voiteta

Saavuttamalla

Vaan antautumalla