Sekaisin

Tämän kaapin kimppuun en ole halunnut hyökätä. Se on niin sekaisin, ettei huvita muutakuin suorastaan työntää astia kädestä ja kammeta ovea kiinni. Ellei mene kevyesti, niin sitten vähän kovemmalla kädellä.

Tuolla on kaikkea sellaista, mitä on saatu lahjaksi satoja vuosia sitten, "Sulo Wilenin" kanssa huutokaupparetkeltä innoissamme himoittua, Makuunista ilmaisia tyhjiä :( karkkilaatikoita, lahjoista säästettyjä lahjapapereita, jos vaikka hätävarana jotakin keksii niihin kierrätysmielessä paketoida ja onhan tuolla näköjään myös kirpputorilöytöjä.

En tiedä, onko muilla, mutta minulla on rikkinäisiä astioita, joita jopa käytän ja - säästän. Koulussa aikoinaan opetettiin, ettei rikkonaisia astioita, eikä sellaisia, joista on lasipinta rikki, saisi käyttää.
Tässä kohtaa olen huono oppilas, vaikka päästötodistus olikin.. *tyytyväinen hymy*.

Paljon on sellaista, jota en oikeastaan koskaan käytä. Ne ovat sellaisia, jotka eivät sovi mun käteeni, tai sitten värisilmää häikäisee. Joskus syynä on se, etten yksinkertaisesti valmista mitään kyseiseen astiaan sopivaa.

Kalleimmat astiat olen saanut lahjaksi. Olen aina ollut niin pienituloinen, etten ole nähnyt tarpeellisimmaksi elämästä selviämisprojektissa ostaa kaikkein kauneimpia astioita. Onneksi rakkaat ystäväni ovat pitäneet siitä puolesta huolen.

Tuolla takana on, se ei valitettavasti näy, mun ihan itseni Halpa-Hallista vuonna 1990 ostama 10 litran Hackmannin teräskattila. Ostin sen ammattiinvalmistumisrahoillani.

Vaikka se on tuolla alhaalla takana, se on minun number one. Rakastan isoja astioita. Ei käy sitten enää niin, kuin kerran uuniruokaa tehdessäni liian pienessä astiassa, että pyhitin seuraavan päivän uuninpesuun!

Arvaatko, mitä minulla on mielessäni tätä kaappia sinulle esitellessäni?

Minulla tulee mieleen meidän elämä. Tässä kohtaa en kykene samaistumaan kuin itseeni, koska olen itseni paras kaveri, ainakin pitäisi olla.

Minulla on elämässä juttuja, joihin olen tottunut. Osa on huonoja asioita, joista saatan saada haavan, kuten rikkinäisestä astiasta.

Onneksi on myös hyviä asioita. Hyvät asiat ovat kivoja, osaan toimia niiden kanssa ja ne tuottavat mielihyvää, kuten hyvänmakuinen ruoka kauniissa astiassa.

Minulla on säilössä varastoja, joista voin tarpeen tullen ottaa yhden asian käyttöön. Kaikki elämäni palikat eivät ole jatkuvassa käytössä. Niitä säilytän noissa sopivan isoissa tyhjissä karkkilaatikoissa :)

Mutta mitä teen tälle sekasotkulle?

Tuntuu, että tuolla ei ole kuin krääsää.. Kaikki saisi heittää menemään. On niin kova työ ottaa kaikki ensin hyllyiltä pois ja miettiä uusi järjestys. Noista hyllyistä keskimmäinen on muuten tuettu alapuolelta, koska se ei olisi kestänyt tuota taakkaa, mikä sillä nyt on.

Minäkin voisin sen sijaan, että tuskailen kaiken kanssa ja mietin huonoja asioita elämästäni, voisin yksinkertaisesti tyhjätä ja tehdä inventaariota mieleni kanssa.

Mitä hyviä asioita elämässäni on?
Mitkä tuottavat huolta?
Mihin asioihin kykenen itse vaikuttamaan?
Voisinko heittää jonkun haavaa tuottavan jutun pois?
Mihin en pysty vaikuttamaan?
Mitä onnistumisia minulla on ollut?

Kun mä tässä saan aikaiseksi tuonkin kaapin raivattua, niin kyllä kelpaa availla noitakin ovia, vaikka olis ruustinna kaffetpöyräs ja tuijottaisi suoraan tuohon ylläolevaan kohteeseen.
Pikkasen viitseliäisyyttä se vaatii, mutta mielestäni on sen arvoista.

Mietipä omalle kohdallesi,
Se on sitten ihan oikea voittajafiilis, kun olet saanut asioita itsesi kanssa järjestykseen.
Uskallanpa väittää, että ihan kaikesta ja juurikin kaikesta huolimatta sinunkin kaapistasi löytyy paljon enemmän hyviä ja käyttökelpoisia astioita kuin turhakkeita. Tämä on nyt sitä kuvakieltä, eli elämässäsi on paljon hyvää ja sinullakin on säilytysastioita, joissa on sitä pahan päivän varaa.

Kun oikein ponnistelet ja rehellisesti annat valittamiselle lähtöpassit, niin löydät paljon enemmän kiitosta kuin kurjuutta. Onhan sinulla niitä jemma-nimisiä piilojakin ;)