Epäoikeudenmukaista

Elämä on epäoikeudenmukaista.
Koskaan ei tapahdu oikeutta.
Ei kaikille.
Joku jää joka kerta väärinymmärretyksi, kaltoinkohdelluksi, hylätyksi tai pahimmassa tapauksessa unohdetuksi.
Epäoikeudenmukaisuutta on elämän jokaisessa kerroksessa. Niin ylös ei hissillä pääse, etteikö kohtaa epäkohtaa.
Lääkärillä on liian kiire kuulla potilasta.
Vanhemmilla on silmät ja suut täynnä omia työtehtäviä, joiden keskellä unohtuu lapsi, joka juuri vanhempaansa tarvitsisi.
Nuoruuden kynnyksellä elävä nuori nainen riutuu sairauden, kipujen ja kärsimyksen vuoteessa, jossa sairaus syö häneltä elämän. Ei hänkään ehtinyt äidiksi.
Vanhuksen jokaista jäsentä kolottaa. Pian hänen on otettava käyttöönsä pyörätuoli, mutta kuka häntä auttaa sen tuolinsa kanssa?
Liikemies pähkäilee vuosikatsauksen edessä: miten saada markkinointia lisättyä ja kerättyä enemmän voittoa? Yhteiskunta vie häneltä kaiken.
Yksinhuoltajuuteen suostuneen vanhemman sydäntä kalvaa suru ja ikävä lapsiaan. Miksi en saa nähdä lapsiani? Miksi elämäni on näin vaikeaa?
Pallon toisella puolelle, niissä köyhissä maissa, joita me onnistuneet yritämme rinta rottingilla auttaa, taistelevat kourallisesta riisiä. Vahvin voittakoon. Heikoin unohtukoon.
Suuret vallat ja sen valtiaat ovat mielestään ne, joiden sanalla on merkitystä. Heidän egonsa on riittävän suuri. Heidän egonsa on kovettunut. He voivat mielestään päättää mikä on oikein ja mikä väärin.
Kiitos, ettei minun tarvitse olla paras.
Kiitos tästä pienestä elämästä.
Kiitos niistä hyvistä asioista, joita näen ympärilläni.
Kiitos haasteista, jotka saan kohdata.
Kiitos, että voin omassa elämässäni tehdä parhaani.
Oikeuden
Aamen