Minusta tulee isona

Muistatko Ystäväni kirjan?
Minä muistan. Hatarasti. Siinä muistaakseni oli viimeisimpinä kysymyksinä ”minusta tulee isona”.. johon taidettiin vastata esim. Äiti., ääh.. en ole varma, mitä yleensä vastattiin, mutta siitä olen varma, että ei mitään kurjaa eikä tylsää.

Niin.
Mikä minusta tulee isona?

Nuori ei osaa ajatella elämäänsä kovin pitkälle.
Hyvä niin. Hyvä ajatella perusjuttuja, jos ne itselle sopivat. Perhe, työ jossa viihtyy, rahaa, punainen tupa ja perunamaa.
Itsestäänselvyys on onnellisuus.

Mikä minusta tulikaan?
Isoksi en kykene itseäni mieltämään.

Minusta on tullut..
On tullut nainen, jonka elämä on yllätyksiä täynnä.
Elämässäni on kaikki mahdolliset sävyt, mitä voi paletista loihtia.
Joskus tuntuu kuin opettelisin uudelleen kävelemään. Niin monta kompurointia on takana.

Minusta on tullut kokenut. Tiedän, että vaikka kuinka monta kertaa kaadun, saan aina itseni ylös koska elämä kantaa.
Aikansa se ottaa, ennenkuin mustelmat ovat häipyneet, mutta tiedän kokemuksesta, että häipyvät.
Kyyneleitä varten olen oppinut varaamaan itse Nessuni. Harvemmin on yleisöä kun niitä tipahtelee poskilleni.

Minusta on kasvanut isona sitkeä. Kokemukseni on, ettei kannata luovuttaa. Olen huomannut, että kaikesta selvitään. Aina.

Tuskin parempaa ihmistä on tullut.
Mutta toista ymmärtävä. Niin isoa ei kuitenkaan ole vielä tullut, että joka päivä ymmärtäisin itseäni.
Elämä on opettelua. Isoksi kasvamista .