Mitä kuuluu?

Hei! Ihana nähdä sua pitkästä aikaa. Mitä sulle kuuluu?

Tähän vastataan perinteisellä tyylillä. 

Normaalit ihmiset tekevät niin.

Minä kysyisin :” onko sulla aikaa?” , niin kerron mitä minulle kuuluu.

Tuota kysymystä harvemmin kukaan enää minulle esittää. Pääsääntöisesti kysymykset ovat jotain sellaista, missä minun roolini on antaa tai tehdä jotain muille.

Toinen tavallinen kysymätön kysymys on olettamus siitä, ettei minulta edes tarvitse kysellä, koska  olen totuttanut ihmiset siihen, että manuille on tarjolla illalliset.

Silloin tällöin sitä tulee miettineeksi omaa arvoaan. Joskus tuntuu järjettömältä kaikki. Itseasiassa ei aina edes tarvitse kysyä ystävältä ”mitä kuuluu?”

Olisi huikeeta kokea yllätys, joka olisi sellainen, että sen tunnistaisi sydämestä lähteneeksi ja tarkoittavaksi.

Joskus mietin syyn olevan itsessäni: en osaa vaatia enkä pyydellä. Teen mielummin toisille hyviä tekoja.


Minulle kuuluu hiljaista. Olen yksinäinen. Minulle tuottaa hankaluuksia olla liikkumiseni vuoksi ihmispaljoudessa.
Minä olen tullut araksi, vaikka yritän tapella sitä vastaa .  Menen epämukavuusalueille.

Jos tunnet minua, saatat ajatella, että suurentelen elämääni. Dramatisoin.

Vaihdan mielelläni viikoksi paikkaa kanssasi . Menen puolestasi töihin ja juttelen ihmisten kanssa.
Sinä voit tulla tänne makaamaan viikoksi ja kuuntelemaan tikitystä🤣

Kysyn sitten sinulta kuulumisesi ❤️👍