Mitäs jos en onnistunutkaan?

Rakastan tuota kuvaa! Rakastan äärettömän paljon noita tarinoita, joissa Nalle Puh ystävineen seikkailee puolen hehtaarin metsässä. Ne ovat täynnä hauskoja kommelluksia, jotka sisältävät meidän arkeemme sopivia oivalluksia ja rohkaisuja. Olen katsonut niitä lasteni ollessa pieniä. Kaipaan eriyisesti sitä videoa, jossa myyrä pulpahtaa maan uumenista ja toteaa, "ettei ole luettelosssssa" :)

Myyrä tosin ei vaikuta yhtään alakuloiselta, eikä pettyneeltä elämäänsä. Hän pikemminkin antaa itsestään sen vaikutelman, että on kova kiire kaivaa onkaloita maan alla.

Jos alkaa oikein miettiä, niin jotkut meistä ovat juuri myyrän kaltaisia: Iikertävät omia juttujaan, kaivavat syvältä, eikä heillä ole pahemmin aikaa muille. He ovat erittäin itsenäisiä, voisinpa kutsua jopa itsekkäiksi.

Nalle Puh taas on oikea suloisuuden ilmentymä. Hän niin kovasti tahtoo, että kaikilla on hyvä olla ja pyrkii täyttämään kaikkien toiveet. Toki hänelläkin on heikkoutensa, koska hän voisi ottaa teetä, mutta ainoastaan sitä hunajaa.

Tiikeri on se sangviinikko, joka on aina hyväntuulinen ja saa toiset säpsähtelemään edesottamuksillaan. Hän on oikeasti todellinen persoona. Mutta on hänelläkin heikko kohta...eräässä tarinassa hän pelkää. Yleiskuva Tiikeristä on iloinen ja reipas. Mielestäni hänestä löytyy herkkyyttäkin.

Nasu on riippuvainen. Hän on arka ja epäilevä. Aina. Ellei Nalle Puhia olisi, Nasu tuskin seikkailisi puolen hehtaarin metsässä. En oikein muista, mutta jotenkin on sellainen olo Nasusta, että hän ei uskalla elää. Hän on niin arka, ettei anna edes onnistumisien vallata kokonaan, koska kuitenkin jjjjjjos jjjotttaiinnn sssssatttuu...

Ihaa Aasi on tämän tarinan päähenkilö. Itse asiassa tästä ei pitänyt tulla kuvakielinen kirjoitus, mutta etsiessäni epäonnistumista kuvaavaa kuvaa tuohon ylös, muistin, että Ihaa Aasi on epäonnistunut.

Niinpä tämä kaikki syvällinen, josta tahdon sinulle kertoa ja erityisesti rohkaista sekä herättää sinussa ajatuksia uusille urille, verhoutuu nyt tähän lastentarinan henkilökuvauksiin.

En tiedä, mitä Ihaan elämässä on tapahtunut, mutta aivan varmasti paljon vastoinkäymisiä, joista hän ei ole selvinnyt voittajana maaliin.

Hänen värityksensäkin on harmaa.

Korvat roikkuvat aivan reilusti alas. Kaikki sen näkevät. Hän ei enää jaksa peitellä omaa elämäänsä eikä myöskään fiilistään.

Ainut väripilkku, joka hänen elämästään ja elämässään on, on se kirkkaanvärinen rusetti hännässä. Jännää, mutta se on juuri hännässä. Lopussa.... aivan kuin piste iin päälle. Lopussa kiitos seisoo - jos sittenkään... toteaa Ihaa.

Aasi vaikuttaa sellaiselta henkilöltä, joka ei pahemmin enää jaksa ottaa apua vastaan. Hän on sulkeutunut omaan synkkään maailmaansa, koska elämä on kohdellut häntä niin rankalla kädellä.

Hän on vähäpuheinen, eikä häntä jaksa edes iloisten ystävien seura pahemmin kiinnostaa.

Onkohan hänen elämänsä mennyt aivan eri tavalla, kuin hän olisi toivonut?

Alku on saattanut näyttää lupaavalta. On ollut perhe ja lapsia. Vanhemmat ovat käyneet töissä ja elämä on sujunut kuten sen luultavasti olisi kuulunutkin sujua.

Mutta sitten alkaa tulla niitä muttia..

Ero, rahahuolet, työhuolet, yksinäisyys, masennus, alakulo, epätoivo ja onhan näitä lueteltavia.

Vaikka hän olisi yrittänytkin jatkaa elämää ja löytää uuttakin kumppania, ei mikään ole onnistunut. Siltä hänestä tuntuu. Se tunne on hänelle yhtä totta kuin herätyskellon pärinä aamulla siihen työhön, jota on pakko tehdä niin paljon kuin vain ikinä jaksaa, koska on velvoitteita..maksettavia elatusmaksuja ja velkoja.

Ihaasta tuntuu, että vaikka hän kuinka ja mitä yrittääkin, mikään ei onnistu. Hän kokee olevansa epäonnistumisten suossa.

Sitten on näitä Nalle Puheja. 

He ovat tassut ja korvat höröllä. He tahtovat AINA AUTTAA. Puhin mielestä mikään ei ole mahdotonta, kun on ystävä rinnalla. Kyllä Puhiakin on koeteltu, mutta hän on ottanut sellaisen selätys asenteen elämäänsä kohtaan. Hän on jutellut asioistaan ja kaikista iloistaan sekä myös suruistaan. Hän ei ole jäänyt asioidensa kanssa yksin. Siksi hän on selvinnyt. Hän tahtoo myös, että kaikki hänen ystävänsä selviävät, eikä Puhin mielestä todellakaan ole merkitystä sillä, mitä Puh on kokenut. Hän pitää niitä kuvainnollisesti ilmaistuna sinä hunajana, josta hän itse erityisesti pitää, mutta toki hänen ystävänsäkin. 

Sitä hunajaa hän mielellään tarjoilee. Kitsastelematta. Hän niin tahtoo, että kaikki hänen ystävänsä olisivat edes hetken tyytyväisempiä ja luottavaisempia huomiseenkin, mutta erityisesti tähän hetkeen.

Miksi Ihaan on niin vaikeaa ottaa ystävää vastaan ja saada olla lähellä ja tulla rohkaistuksi?

Ei Ihaa ole yhtään sen huonompi kuin Nalle Puh. He seikkailevat samassa kirjassa. Pelkäävät välillä aivan samassa metsässä. Heillä kaikilla on omat ajatuksensa ja tunteensa samasta tilanteesta.

Nalle Puh tahtoisi vain auttaa.

Sallitko sinä?