Levykutosella

Levykutosella
Ajatuksia elämästä

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Fight!



Hyökkäys tulee yllättäin. Juuri silloin, kun ajattelet saavasi hieman vetää henkeä. Levähtää.
Sanotaan sen tulevan puskista.  Palava pensas, jonka tuli polttaa. Se pitäisi saada sammumaan, ettei vahinko leviä laajemmalle. Mutta kuinka yksin pystyy voittamaan vihollisen?

Sen, joka jyllää sisälläsi.
Syöttää lisää ruutia ja ampuu ahdistavia ajatuksia, kauhuskenaarioita, joiden kanssa sitten yrität saada aikaan jotain, jonka läpi jaksat elää.
Tsemppaat ja laitat henkarin hartioillesi. Että edes näyttäisit ryhdikkäältä.
Syviä huokauksia ja yllättäviä itkunsekaisia tunteita.

Silmät sameana tähtäät vihollista toivoen osuvasi kohteeseen.
Hetken jo luulet päässeesi yliotteeseen. Rohkaistuneena raotat piilostasi hieman sisintäsi, kunnes taas ammutaan kohti!
Viestintuojalta saat jälleen postia. "lisää vihollisia vasemmalla". Mistä näitä senttejä riittää?
Kuinka saan  senttini  venymään?

Siltä minä rukoilen,
joka tuossa palavassa pensaassa ilmestyi Raamatussa.

Mooses: "Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli.

" Herra: "Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra? Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava.
" Mooses: "Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!" 

Mutta kuitenkin minun on taisteltava taisteluni.
Herra minua poloista armahtakoon.
Antakoon voimaansa.
Hän on luvannut olla kanssani maailman loppuun asti.

Ei kommentteja: