Sade

Tämä kesä on tähän mennessä ollut mielestäni todella erikoinen luonnonvoimien suhteen.

Välillä on satanut kaatamalla ja välillä paistanut ihana aurinko.

Täällä uudessa kodissamme on parveke. Jotenkin tuntui, että luontoa olisi saatava hieman lähemmäksi tänne kolmanteen kerrokseen, joten laitoimme parvekekukkalaatikot parvekelasituksen ulkopuolelle. Niitä ei saanut mitenkään asennettua sisäpuolelle, vaikka olenkin lahjakas ongelmien ratkaisija. Kehuskelimme seinänaapurimummollekin, että on näin kätevää, vaikka onkin lasitus. Hän on halunnut siirtää lasituksen asentamista juuri kukkasten vuoksi syksyyn.

Sitten eräänä yönä satoi kaatamalla! Ja meidän armaat helmemme uivat laatikoissaan täydessä vedessä. Mieheni kaatoi niistä kymmenen litraa vettä pois. Ihailun kohteeni oli tipotiessään. Onneksi äitini tuli käymään. Hän oli ajatellut ostaa meille maljakkoon kukkia, mutta toivoin, että kävisimme ulkopuutarhasta hakemassa parvekelaatikoihin uutta väriä. Nyt ne ovat jälleen kauniit ja värikkäät.

Vaikka niin pyhästi olin toitottanut, että "ihanaa päästä puutarhahommista", mutta niin vaan on vanha suola janottanut, että piha-alueen kuolleet puskat ovat saaneet kyytiä.

Yleisten sauntatilojen kaikki paikat on myös jynssätty perinteitä vaalien ;)

Juniori saapui kahden kuukauden ulkomaaopiskelumatkaltaan keskelle remonttia/muuttoa. Hän tuli käymään täällä kaaoksen keskellä ja tuumasi, että "mä nukun hallilla niin kauan kuin tämä sekasorto on kesken". Kaksi viikkoa siinä vierähti.

Minulla on lievästi sanottuna vierotusoireita: on todella outoa olla täällä kolmiossa. Ei ole enää sellaista musiikinkuunteluvapautta, kuin mitä oli omakotitalossa. Hella kyllä toimii loistavasti. Se on ollut mieluinen yllätys. Tuosta hellasta tulikin mieleeni, että joku päivä sitten laitoin sormeeni monen vuoden tauon jälkeen levykutosella- sormuksen. Se on entisen mieheni nimitys tälle sormukselle. Tarkoittaa todennäköisesti sitä, että sattuu ja tapahtuu. Oikeasti se on kotitalousteknikon ammattisormus, jossa on liekin kuva.  Hellaa emme muuten vaihtaneet, vaan olemassaollut sai kelvata. Kaikki muu - voi lievästi sanoa - on mennyt vaihtoon. EI! Ei mieheni :) !!

Vaikka remontti on ollut laaja, silti jotkut asiat ovat vielä retuperällä. Parvekkeen sisäovi odottaa kuulemma sadepäivää. Sitten sitä yritetään jälleen asentaa paikalleen. Se on kuulemma joka suuntaan vinossa. Siksi sitä on siirretty, sanoo joku...

Tein yhtenä päivänä mun piilopirtissäni (hallilla) hyttysverkot. En tiedä mikä ihmeen mittavirhe mulle oli iskenyt ikkunoita mitatessani, mutta neljä senttiä jäi verkoista uupumaan. Ajattelin korjata tilanteen lisäämällä pikku palat verkkoa  ja niitata ne kiinni. 

Tästä sateesta ja näistä virheistä ja niiden korjaamisesta...Tässä päivänä muutamana on tullut mieleeni, että sade sataa ihan meille kaikille, jotka olemme sadealueen sisäpuolella. Jos lähdet pyöräilemään sateeseen, kuten minä olen tänä kesänä muutaman kerran tehnyt, kastut. Sitä kastuu, vaikka kuinka yrittäisi suojautua. Ainakin silmälasit. Silloin on vaikea nähdä eteensä. En tiedä, onko joku nikkenakkertton jo keksinyt viuhvauhhit silmälaseihin. Vesi itsessään ei ole ollenkaan paha asia, mutta se ei ole hyvä juttu, jos vilustut.

Ihmisen henki ja sielukin tarvitsevat sadetta. Olen saanut olla todistamassa Jumalan ihmettä, kuinka Hänen henkensä on satanut ihmisen sisimpään ja sieltä on alkanut kasvaa uusi ja tuore kukka, joka puhkeaa ihan pian kukkaan. Jumalan sade tekee sielulle hyvää. Se kitkee kaiken pahan, surun, pettymyksen ja huonon omantunnon pois. Se antaa toivoa ja elämälle oikean suunnan.

Vaikka sade tekee paljon hyviä asioita, on myös meidän itsemme tehtävä asioita. Voimme karsia kuolleita oksia puskistamme pois. Sellaista työtä sade ei tee, vaan meidän on se tehtävä.

Kun teemme osamme, annamme kasvulle tilaisuuden. 

Sama se on kuin tuo edellä kertomani pesutilojen jynssääminen. Kuinka mukava on mennä puhtaaseen saunaan ja puhtaaseen suihkutilaan  ja pukuhuoneeseen. Täällä pitää tosin varata aika, mutta Jumalalle ei tarvitse.

Raamattu sanoo (muistaakseni) jossain kohtaa, että "pese minut puhtaaksi synneistäni"..

Jumala odottaa suuressa rakkaudessaan, laupeudessaan, pitkämielisyydessään ja lempeydessään, että saisi antaa sun elämällesi uuden kasvun ja uuden alun. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Aina on hyvä sää grillata, sanoo mainoskin. Todellakin grillata, eli jos kuvakieltä lainaan, niin polttaa kaikki vanha paska elämästäsi pois. 

Unohtaa se, mikä on entistä ja tavoitella sitä, mikä on Jumalan tahto just sun elämässäs.

On helppo kuulla vanhan uskovaisen ihmisen suusta, että "Jeesus tuloo pian, ootko valmis?", mutta kun ihminen, joka on elämän suuren seikkailun kynnyksellä, sanoo että " aika täällä on enää niin lyhyt, tahdon elää oikein".. niin se koskettaa. 

Todellakin

Mitä me ihmiset loppujen lopuksi täällä telluksella luulemme tekevämme? 

Tarpeellista on vähän tai oikeastaan yksi.

Asiat ovat tupanneet tähänkin mennessä menemään sen mukaan, mitä Raamattu on sanonut. Tuskin siihen muutosta tulee.

Mun mielestä ei tarviikkaan tulla.

Mun elämässäni on tärkeintä se, että sais olla justiin siinä kohtaa ja paikalla, mihin mut on tarkoitettu.

Että osais elää niin, että lopussa kiitos seisois.

Ei mulla nyt justiin tuu muuta mieleen.

Sanokaa rakkaillenne, että rakastatte, jos siltä tuntuu :)